2.11.2017

AJATUKSIA MENNEESTÄ SYKSYSTÄ

Moi taas!

Niin se vaan tuli talvi tännekin. Blogin puolella on ollut viimeiset pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt aion taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain elämää blogiinkin!

Teen myöhemmin ihan perusteellisen life updaten, mutta ajattelin kertoa nyt pintaraapaisun verran viimeaikaisia kuulumisiani. Muistakaahan myös blogin ig-tili, @momentofbeautyblogi, siellä ilmoittelen aina uusista postauksista ja muista blogijutuista, joten kannattaa laittaa seurantaan jos yhtään kiinnostaa.
Mutta niihin kuulumisiin. Eka jakso mulla meni koulussa tosi hyvin. Ei ollut ylimääräistä stressiä, liikaa hommia tai ihmissuhteissakaan sen suurempia ylä- tai alamäkiä. Syyskuun lopussa oli myös se kauan odottamani Turkin-reissu, joka onnistui lähes täydellisesti. Ainoat miinukset olivat se, kun mulla oli tosi paha flunssa päällä juuri tuolloin, loman puolivälissä todettiin korvatulehdus ja loppuloman vedinkin sitten kahta lääkettä kahdesti päivässä. Silti oli kyllä upea reissu! Kuvia tuli otettua harmillisen vähän, mutta onnistuimmat otokset esittelen teille kyllä jossain vaiheessa.

Mainostenjaon kanssa on mennyt ihan hyvin, palkka on ollut vähän parempi nyt kuin ennen ja hommaa on ollut aika sopivasti. Olen kuitenkin lopettamassa työn, tällä hetkellä irtisanomisajalla ja viimeinen työpäivä on ensi keskiviikkona. Olisin mielelläni työtä jatkanut, mutta talvipakkasilla ei ole kuin omat jalat käytössä ja lähes 500 talouden mainoksia on liian työlästä jakaa jalkaisin. Kylmyys myös häiritsee työntekoa. Luultavasti alan etsiä uusia töitä viimeistään alkuvuodesta.


Mieliala oli alkusyksystä tosi hyvä, energiaa riitti, nukuin hyvin ja jaksoin opiskella. Toisen jakson alettua muhun iski jonkinlainen syysmasennus. Päiväni olivat pelkkää koulussa istumista ja kotona kuulokkeet korvilla makaamista, syömistä ja nukkumista. Mielialat oli tosi alhaiset, koulu ei kiinnostanut ollenkaan ja pienetkin hommat tuottivat suurta päänvaivaa.
Tällä hetkellä mielialat ovat ihan toista luokkaa kuin silloin. Koko ajan olen tosi iloinen, hymyileväinen, mikään ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä ja tuntuu jopa siltä, että elämä on saanut ihan uuden suunnan. Sille on hyvä syy.

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana tutustunut ihmiseen, joka on saanut mun pään ihan sekaisin. Hyvässä mielessä siis. Yömyöhään valvominen, asioiden unohtelu, sanakokeissa epäonnistuminen tai tuntien mittainen snäppäily on todellakin ollut tämän kaiken arvoista. Enempää en vielä halua paljastaa, mutta sen voin sanoa, että tämä on jonkun tosi suuren alku.

Isoja juttuja on tulossa. 


21.8.2017

SILMIÄ AVAAVA KOLIN MATKA

Hyvää maanantaita! Itselläni se ei tosin kovin hyvä ollut, mutta positiivinen näkökulma asioihin auttaa jo paljon. Koulu on lähtenyt ihan hyvin sujumaan, mitään tarkkaa "rytmiä" mulle ei vielä oo muodostunut, mutta tähän asti on mennyt ihan mukavasti eikä tämä ensimmäinen jakso vaikuta ainakaan vielä erityisen rankalta eikä hommia ole ylenmäärin. Ei paniikkia siis!

Ennen koulun alkua käytiin perheen kanssa reissussa Kolilla ja Sotkamossa. En oo käynyt Kolilla ennen, ja kun päätettiin yhtenä päivänä lähteä käymään katselemassa maisemia Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla, tiesin heti, että kamera on saatava matkaan, ja että upeaa kuvasatoa on taas luvassa. Ja kyllä, kuvia tuli tuona yhtenä päivänä otettua yli sata ja nyt esittelen teille mielestäni onnistuneimmat!











Kuvitelkaa, mä kävin noiden kallioiden "sisällä"! Oli ihan hitsin pelottavaa, tilaa oli alle metri sivusuunnassa, kalliot oli varmaan lähes kymmenen metriä korkeat ja tuolla oli ihan pilkkopimeää...

Jännää oli, mutta varmaan yksi niistä kokemuksista, joita ei ihan joka päivä tule koettua.

Äskeiset kalliot oli siis nimeltään Pirunkirkko, siis kallioiden sisällä menevä tosi kapea ja vaihteleva reitti. 
Kokemuksena Kolin reissu oli kyllä ihan mieletön. En oo oikeastaan ikinä edes tajunnut, että tuollasia näköaloja ja maisemia voisi täältä koto-Suomesta edes löytää. Mutta niinkuin lähes aina - kamerassa maisemat eivät näytä lähellekään yhtä upeilta kuin livenä. Niin myös tässä tapauksessa. Kokemus todellakin avasi silmät ja herätti miettimään, että voisi useamminkin matkustaa ihan Suomen sisällä, koska helposti jää tällaiset upeudet näkemättä! 

Oon kyllä muutenkin aina viihtynyt luonnossa, vaellellut metsissä lapsesta asti ja oon onnekas siinä mielessä, että mua on lapsesta asti viety ja otettu mukaan luontoon ja siitä on tullut mulle melkein elämäntapa - varmasti kaikilla lapsilla ei tähän ole mahdollisuutta. Oon saanut onkia kaloja mummolassa mielin määrin, uiskennella järvessä tuntikausia ja luonnossa liikkuessani törmännyt myös moniin eläimiin. Mitään en sen suuremmin pelkää, paitsi käärmeitä, koska niitä ei oikeastaan koskaan ole omalle kohdalle sattunut, ne ovat myrkyllisiä enkä ihan tarkkaan tiedä, mitä tehdä, jos käärme tulee vastaan. Katsoin viikonloppuna telkkarista Kummalliset Kammot- ohjelman käärmejakson, ja nyt tuntuu, että se vähän lievensi pelkoani eikä käärmeitä tarvitse pelätä enää niin paljoa. 

Vaikka Turun puukotusten ja muiden lukuisten tapausten jälkeen alkaa miettiä, onko nykyään turvallista asua edes Suomessa, mietipä hetki Syyrian, Afganistanin ja vaikka Afrikan kehitysmaiden tilanteita; on lottovoitto syntyä Suomeen. 

Nauttikaa tekin Suomen kauniista ja puhtaasta luonnosta, vielä kun siihen on mahdollisuus. Kuka ties jonain päivänä tätä mahdollisuutta ei enää ole. Olkaa ylpeitä siitä, että meillä Suomessa saadaan juoda puhdasta vettä suoraan hanasta ja siitä, että meidän ei tarvitse käyttää hengityssuojaimia kulkiessamme ulkona. Suomessa se on itsestäänselvyys, monissa muissa maissa näistä saadaan vain haaveilla. 


13.8.2017

PALUU ARKEEN

postauksen kuvat pixabay.com

Moikka! Nyt olisi taas kerran kesälomat lusittu ja koulun penkille palattu. Tänä vuonna kouluun palaaminen, aikaisin herääminen ja kirjojen avaaminen pitkän (?) loman jälkeen ei tuntunut oikeastaan ollenkaan pahalta, itse asiassa ei yhtään miltään. Viime vuonna mulle tuli jo kuukautta aiemmin sellainen "jee, kohta alkaa koulut!!!!" -fiilis, mutta tänä vuonna ei ole vieläkään tullut sitä. Ei vaan tunnu siltä, että loma olisi ohi. Kyllä mä olen sen sisäistänyt, että on taas opiskeltava seuraavat 10 kuukautta pää, kädet ja perse hiessä, ja että tänä vuonna on tulossa koulunkin osalta paljon uusia ja jänniä juttuja, mutta en oo vieläkään kokonaan siirtynyt loma-moodista koulu-moodiin. Toivottavasti se karvas totuus ei sitten lävähdä myöhemmin vasten kasvoja...



Huomasin pari päivää sitten, että heinäkuun aikana olin niinkin "aktiivinen" täällä blogin puolella, ettei tullut yhtäkään postausta. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä, kun tässä on paljon muitakin asioita. En myöskään enää ikinä halua elämääni sitä stressihelvettiä, missä taistelin viime vuonna juurikin näihin aikoihin. Olin melko lähellä loppuun palamista, juuri lukion alettua. Yritin liikaa, stressasin kaikesta, edessä häämöttävät esitelmät ja muut työt vaativat paljon henkistä ponnistelua, veivät yöunet, itkin itseni uneen joka ilta ja mietin joka päivä, että en kestä, haluan lopettaa, olen heikko ja en selviä tästä. No, lopulta selvisin kaikista vaadittavista asioista ja opin, miten jatkossa en joudu kyseisenlaisiin tilanteisiin. 

Heinäkuussa tapahtui aika lailla kaikkea. Näin kotipaikkakunnallani eräässä tapahtumassa Evelinan ja Elias Kaskisen, olin pariin otteeseen mökillä, kävin perheeni kanssa Pohjanmaalla sukulaisia moikkamassa ja myös yhdessä suku"miitissä" siellä, jakelin mainoksia ja löhöilin vaan kotona. Päätin myös hiukan repäistä, vaihdoin nimittäin hiustenvärini kirkkaanpunaiseksi. Tää väri mitä mä oon käyttänyt on siitä hyvä, että tää haalistuu pesussa, ja ekan kerran kun tätä käytin, tää kesti mulla noin kuukauden. Latvat kun mulla on tummemmat, niissä väri kesti vaan 2-3 viikkoa, kun taas juurissa ja "ylempänä" missä mulla on jo juurikasvua, eli täysin vaaleaa hiusta, oli vieläkin vähän vaaleanpunaista hiusta, kun värjäsin yli kuukauden jälkeen.

Mulla alkoi nyt siis lukion toinen vuosi, eli luvassa on ainakin vanhojentanssit, kevätjuhlan järjestäminen, mahdollisesti ekat kirjoitukset sekä tietenkin opiskelua, verta, hikeä ja kyyneleitä. Jännää kuitenkin, että jo ensi keväänä mä olen käynyt yli puolet lukiosta, ja vaan vuoden päästä siitä saan (toivottavasti) lakin päähän. Näin se aika menee! Aiemmin mulla ei ollut mitään hajua, mikä musta tulee sitten "isona", mutta nyt mulla on jo onneksi pieni aavistus. Kerron siitä lisää myöhemmin. Ennemmin mä haluan (ja pitäisi) elää tässä hetkessä, eikä niinkään haikailla sinne tulevaisuuteen tai miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin viime vuonna, eilen tai puoli tuntia sitten. 



Ei muuten ole enää kauaa siihenkään, kun lähdemme perheen kanssa Turkkiin! Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta tai oikeastaan siitä asti, kun jouduimme lähtemään sieltä pois. Tuo "jouduimme" sana kuulostaa kyllä tyhmältä, koska ei me mitenkään "jouduttu" sieltä häipymään, vaan se vaan oli se päivä, kun lento lähti takaisin Suomeen ja kouluun ja kotiin paluu oli edessä. Kuulostipa sekavalta :D olemme Turkissa siis 17.- 24.9, tarkoituksena on jälleen kerran ottaa sieltä ahkerasti kuvia ja videoita, että on sitten muistoja ja myös materiaalia lisätä tänne blogiin :)

Tämä postaus taitaa olla nyt tässä. Vaikka koko postaus käytännössä koski sitä mitä mulle kuuluu, miten on mennyt ja mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä, ajattelin tehdä ihan perusteellisen LIFE UPDATE- postauksen lähiaikoina. Tarkoitukseni ei siis ole kirjoittaa puolen kilometrin mittaista tekstiä tai jaaritella 500 sanan verran siitä, miten mulla on mennyt koulussa, vaan käydä laidasta laitaan läpi kaikki tärkeimmät asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. En osaa sanoa, milloin sen julkaisen ENKÄ SITÄ miten aktiivinen blogin puolella tulen olemaan, mutta yritän parhaani. Kannattaa muistaa, että minäkin olen vain ihminen, ja minulla on blogin ulkopuolella oma elämä, josta suurin osa teistä ei tiedä yhtään mitään, korkeintaan pintaraapaisun.


Kiitos kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Te mahdollistatte mulle sen, mistä nautin, eli bloggaamisen. Arvostan teitä!



30.6.2017

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ SNÄPISSÄ? OSA 2

Kirjoitin about kuukausi sitten siitä, mikä mua itseä vähemmän tai enemmän snäpissä ärsyttää. Postaus olikin yllättävän suosittu, ja monet kommentoivat olevansa joistain tai lähes kaikista kohdista samoilla linjoilla. Niimpä päätin sitten väsätä jatko-osan kyseiselle postaukselle! Luonnollisesti valitsin tähän postaukseen eri asioita kuin edelliseen, ofc. Edelleen, jos sulle tulee mieleen jotain, mitä en tässä maininnut, olisi kiva jos kertoisit siitä kommenteissa. 



Vieläkään tarkoitukseni ei ole ketään haukkua tai aiheuttaa pahaa mieltä, joten ne herneet voit pitää lautasellasi :) siinä teille myös pari kuvaa, jotka eivät liity asiaan mitenkään ;)






 YLIPITKÄT JA TYLSÄT STORYT


Jos tyyppi kertoo jotain oikeasti kiinnostavaa juttua, se on ihan ok. Kuitenkin jos koko storyn katsomiseen menee puoli tuntia aikaa, ja sisältö on luokkaa "mun kahvinkeitin meni rikki" alkaa katsojaa ehkä hiukan ärsyttää. Etenkin, jos se ei rajoitu vaan yhteen kertaan, vaan kyseisen ihmisen story täyttyy usein turhista jorinoista. 


 STREAK-ILMOITUKSET

Hienoa, menet aamulla snäppiin ja huomaat, että sulla ja Pekalla on siellä 500 päivän streak. Näät siinä luvun 500 ja sen perässä on tosi päheet liekit. Siistiä! Mutta älä nyt ihmeessä tee sitä virhettä, että laitat sun storyyn kuvan siitä. Ai miksi? Koska ketään ei kiinnosta! Voi tuntua hienolta, että sulla on 18 streakia ja sun parhaalla kaverilla vaan 17, mutta ei ketään oikeasti tippaakaan kiinnosta sun streakit. Vaikutat vaan ennemmin ylimieliseltä. 



ULKONÄKÖARVOSTELUT STORYSSA, MP:T IHMISISTÄ

Tää menee aika lailla edellisen kanssa samaan kategoriaan, mutta pakko tästäkin oli oma kohtansa kirjoittaa. Mutta niinkun oikeasti, luulitko, että sun snäppiseuraajia kiinnostaa, mitä mieltä olet henkilön x ulkonäöstä? Etenkin, jos sun seuraajat ei edes tunne ketään henkilöistä? Tässäkään tilanteessa tuskin KETÄÄN kiinnostaa. Mikset voi laittaa niitä ulkonäköarvosteluja yksityisesti kyseiselle henkilölle? Sama koskee mp- snäppejä. Sun mielipide jostain henkilöstä tuskin ketään kiinnostaa. 


JATKUVA TOISTO

On ihan normaalia ja ok, että joskus ei huomaa katsoa, onko snäpeissä jatkuva toisto päällä, mutta ei se siitä yhtään vähemmän ärsyttävää tee. Kuka jaksaa jatkuvasti sen snäpin katsottuaan klikata sitä näyttöä, että se vaihtuu? Mä en ainakaan. Tää on ehkä niin pikkuasia kuin olla ja voi, mutta monet pienet asiat ne tuppaa ärsyttämään. Joten, jos haluat pitää yllä tähän asti hyvin mennyttä päivääni, katso, että snäpeissäsi ei ole jatkuva toisto päällä. :)


EDELLEEN STREAKINMETSÄSTÄJÄT

Tämä kohta tuli esille jo ensimmäisessä postauksessa, mutta en näköjään saa tästä koskaan tarpeekseni. Eniten mua ärsyttää, oikeastaan ennemmin ihmetyttää tyypit, jotka KERJÄÄVÄT streakkeja, sanan varsinaisessa merkityksessä. "Kuka haluu alottaa striikin? Ihan sama kuka" snäpit ovat yksi niistä snäppityypeistä, mitä en tule koskaan ymmärtämään. On hienoa, että sulla on paljon streakeja, mutta ei niitä nyt sentään tarvitse ihan etsimällä alkaa etsiä. Löytyisiköhän tuolta lähimetsästä, kiven alta? Entä mun sängyn alta? Ei, koska mulla on parvisänky :D mutta niinkun oikeasti. Streakit = koko elämä?



PELKÄN OMAN NAAMAN ESITTELY

Joo, jokaisella on oikeus snäpätä ja ottaa kuvia siitä mistä haluaa, ihan sama, ei pitäisi kutittaa mun takapuolta. Mutta vähän sama kuin ekassa kohdassa koskien tylsiä ja pitkiä storyja, jos sun snäpit kestää monta, parhaimmillaan monta kymmentä minuuttia, toivoisin niissä olevan muutakin, kuin sun naamaa. Kiva, jos kävit laittamassa volyymiripset, sun kulmat laitettiin kuosiin tai hiukset koki muodonmuutoksen, mutta olisi kiva muutakin sisältöä saada. Itsestään saa toki snäpätä ja ottaa kuvia niin paljon kuin haluaa, mutta rajansa kaikella. 



INSIDEJUTUT, JOITA KUKAAN MUU EI TAJUA

Joo, se teidän raaka kananmuna-juttu on varmasti tosi hauska, en epäile, mutta oikea paikka sille ei ole snapchat. Miksei? Koska kukaan muu ei tajua sitä. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi: jätä sun ja parhaiden kavereidesi insideläpät snäpin ulkopuolelle, koska muilla ei ole luonnollisesti niihin mitään sanottavaa. 



SAMA SNÄPPI YKSITYISENÄ JA STORYSSA

Tätä itse harrastin ennen, mutta lopetin, koska tämä on todella ärsyttävää myös muiden harrastamana. On todella ärsyttävää, jos ihminen laittaa yksityisenä snäppinä sen, minkä löytää myös halutessaan storysta. Päätä siis, kumpaan paikkaan snäppisi laitat! Tässä tilanteessa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ei päde.




KUN EI TIEDÄ, ONKO SNÄPPI TARKOITETTU HENKILÖKOHTAISESTI ITSELLE VAI EI

Tämä on mulle ainakin yksi ärsyttävimmistä asioista snäppäämisessä. Kun tyyppi snäppää jostain, esim. pääsykoetuloksistaan, koiransa sairaudesta, toivottaa hyvää pääsiäistä, tai muuta vastavaa, etkä tiedä, onko snäppi tarkoitettu pelkästään sinulle vai onko se mennyt myös 15 muulle. Ja myös se, pitäisikö siihen vastata vai ei? Jos et vastaa, joltain tulee sanomista, mutta jos päädyt vastaamaan jotain, voi tulla eteen ehkä noloja tai ainakin hieman awkwardeja tilanteita. 



ALKOHOLI- JA TUPAKKASNÄPIT (ETENKIN ALAIKÄISTEN)

Joo, ehkä suurin osa 15-vuotiaista on maistanut alkoholia, mutta ei sitä snäppiin tarvitse kertoa, kun oot keitolla kavereiden kanssa lauantaiyönä jossain, et edes tiedä missä. Päihteidenkäytöstä snäppäily, sillä elvistely tai muu vastaava ei ole snäpin tarkoitus. Se on mun mielestä tosi tyhmää, varsinkin jos suurin osa seuraajista on alaikäisiä. En itse ainakaan haluaisi antaa nykyajan lapsille ja kouluikäisille sellaista kuvaa, että päihteiden käyttö olisi jotenkin siistiä, ihailtavaa, "kuuluu vaan asiaan"-juttu ja se, että ilman viinaa ja päihteitä ei voi olla kivaa (vaikka nykymaailmassa ihmisille sellainen kuva luodaan). En rupea tässä ketään tuomitsemaan tai pätemään päihteiden haitoista - olen itsekin alkoholia käyttänyt. Kuitenkin, pointti tässä oli nyt se, että alkoholi- ja tupakkasnäpit eivät ole kivoja, eivätkä sopivia nuoremmille seuraajille.


INSTAGRAM-KUVIEN MAINOSTUS

Nykyään näkee paljon snäppi-storyissa ja yksityisissä snäpeissä ilmoituksia uusista instagram-julkaisuista. Asia on kuitenkin yksi huomionhakuisimmista jutuista, mitä snäpissä voi tehdä. Jos ihmisiä kiinnostaa, he kyllä näkevät kuvasi halutessaan ihan itse ilman mitään snäppimainostusta menemällä instagramiin. Miksi siis ilmoittaa uudesta instakuvasta snäpissä? Tämä antaa ihmisestä vaan huomionhakijan kuvan.  




Kommenttia kehiin! 

27.6.2017

EKAN LOMAKUUKAUDEN KUULUMISET

Postauksen kuvat pixabay.com

Heippa taas pitkästä aikaa! Oon pitänyt koko alkuloman aikalailla offlinea, eli oon ollut tosi vähän somessa, puhelimella tai ylipäätään missään virtuaalisessa maailmassa (se selittää senkin, miksi en kovin aktiivinen ole täälläkään ollut). En mitenkään tietoisesti eikä siihen varsinaisesti ole ollut mitään syytä, mutta oon huomannut sen, miten paljon enemmän kaikesta - etenkin kesälomasta -  saa irti ilman puhelinta ja muuta elektroniikkaa. 

En oo nyt lomalla tehnyt mitään maailmaa mullistavaa tähän saakka; aika lailla heti loman alettua hyppäsin Onnibussin kyytiin ja menin mun serkun ja sukulaisten ja tuttujen luo Pohjanmaalle, jossa olinkin vähän yli viikon. Tän jälkeen sitten sieltä serkku tuli mun mukana meille viikonlopuksi. Tehtiin kaikkea ihan sikakivaa silläaikaa kun oltiin yhdessä; käytiin yöuinnilla, löydettiin "uusi" uimapaikka, kiivettiin kallioille (älkää kokeilko, on oikeasti tosi vaarallista ja riskialtista. varsinkin niissä olosuhteissa, missä me kyseistä asiaa kokeiltiin..), nähtiin kyykäärme tiellä, keksittiin uusia insideläppiä ja -vitsejä, käytiin uimassa eri paikoissa, syötiin ja oltiin shoppailemassa Ikeassa... hauskaa oli!


Sain myös toukokuun lopussa hommattua itselleni työn, ja oon ihan hemmetin ylpeä! Eli siis jaan mainoksia yleensä keskiviikkoisin ja/tai lauantaisin tähän mun kodin lähistölle. Työ alkoi mulla 3.6 ja tähän astiset kokemukset on pääosin positiivisia. Työ kuulostaa tosi helpolta, mutta näin about kuukauden jälkeen ensimmäistä palkkapäivää odotellessa alkaa välillä vähän ehkä hermo kiristyä, eikä aina tekisi mieli taas lähteä samaa lenkkiä kiertämään. Mutta varmasti sitten kun se eka palkka tulee, motivaatio nousee taas ihan eri tasolle! Tää työ siis ei oo varsinaisesti mikään määräaikainen työ tai kesätyö, vaan tää kestää just niin kauan kun mä haluan, mikä on sinällään hyvä, koska jos mä tätä sitten aion jatkaa myös koulun ohella, saan myös kivasti vähän omaa rahaa opintotuen lisäksi. 


Eilen totuus iski valitettavasti vasten mun kasvoja, sillä rakastamani, jumaloimani ja koko vuoden suosikkisarjani, ehkä myös teidän lempparinne Skam loppui. En niinku oikeesti tiedä enää mitä elämälläni teen, tuntuu kun joku mun läheinen ihminen ois kuollut. Näin herkkänä ihmisenä en oikeasti voinut olla itkemättä jakson lopussa. Tuli vain oikeasti sellainen tunne. että EI, TÄÄ EI VOI LOPPUA NÄIN (se ei ylipäätäänkään saa loppua..). Mutta minkäs teet. Onneksi on yle areena.


Oon myös tuskastellut nyt lomalla muidenkin ikävämpien asioiden kanssa, nimittäin vanhojentanssit 2018. Mä menen siis ensi vuonna lukion kakkoselle, joten bingo, sekin stressi osuu sitten meikäläisen kohdalle, koska meinaan (ainakin tällä tietoa) tanssia vanhat. Näin heti alkuun on kyllä meinannut tulla aikamoisia turhautumisen tunteita, kun jo ensimmäinen pieni vastoinkäyminen on ilmoitellut itsestään, nimittäin tanssiparin hankinta. Oon kysynyt jo varmaan kolmelta, mutta ei ole kovin hyvin ainakaan näin alkuun mennyt.

Mulle on sinänsä ihan sama, kuka se mun pari tulee olemaan, koska kyseessä ei ole Unelmien poikamies 2018 - vaan lukion vanhojen tanssit, jotka kestää huiman yhden päivän. Ja kyllä mä luulen, että mulle joku pari jostain löytyy, enkä halua koko loppulomaani pilata sen takia. Se on sitten sen ajan murhe. On kaikki muutkin saanut tanssinsa tanssittua, joten miksen minäkin. On ne jotkut hankkinut parinsa vasta syksyllä kurssin alussa.

Muitakin tansseihin liittyviä asioita on tullut mietittyä, esim. pukua, kampausta, meikkiä ja sitä, mistä ne hankin ja milloin. Tää kaupunki missä asun, on kuitenkin sen verran pieni, että varmasti kaikille halukkaille ei riitä kampaaja- tai meikkausaikoja, että olisi vissiin ollut viisainta varata ajat jo keväällä.. varmaan kannattaisi olla ennemmin etuajassa kuin myöhässä, mutta en halua innostua liikaa etukäteen, kun ei sitä pariakaan vielä ole. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa miettiä, joten ehkä jätän tämän asian hetkeksi pois päiväjärjestyksestäni.


Loppulomalle mulla ei oo erikoisempia suunnitelmia, varmaan vaan töitä, perus kotona löhöilyä ja psykologian 1. kurssin uudestaan opiskelu ja kokeen teko (saan tehdä sen kotikokeena kesäloman aikana) sekä 2. kurssin kokonaan itse opiskelu, josta koe on sitten heti koulujen alettua. Pitäisi kuitenkin muistaa nauttia lomasta kun sitä vihdoin on, kun koulut starttaa, seuraava loma onkin sitten syysloma, paitsi mulla, kun lähden syyskuussa Turkkiin :D mutta, muistakaahan tekin ottaa kaikki ilo irti lomasta ja näistä "ihanista ja kesäisen lämpimistä" säistä joita tarjotaan! 

Jos ette oo vielä käyneet kuuntelemassa allaolevaa biisiä, suosittelen todella lämpimästi❤



28.5.2017

TULE MUKAAN BLOGITIIMIIN!

Muistatte varmaan, kun puhuin alkuvuonna blogitiimistä. Nyt on käynyt vähän ikävästi, nimittäin porukkaa on lähtenyt aika reilulla kädellä pois, syystä jos toisesta, ja kun meitä on tällä hetkellä enää kaksi jäljellä, toiminta on ollut katkolla nyt muutaman kuukauden. Kuitenkin nyt yhdessä Noran kanssa päätettiin, että voitaisiin vielä yrittää jatkaa, jos mukaan tulisi lisää porukkaa. 

Etsimme siis noin 12-17- vuotiaita, innokkaita lifestylebloggaajia (blogin aihe voi olla myös joku muu, jos lifestyle-tyyppisiä postauksia on edes vähän) mukaan blogitiimiin!

Blogitiimissä me siis lähinnä jaetaan toisillemme erilaisia neuvoja blogiin yms. liittyen, autetaan ja tuetaan, tietysti luetaan ja kommentoidaan toistemme postauksia, ja meillä on ollut tapana noin kerran kuukaudessa julkaista yhdessä suunniteltu postaus, johon kaikki saavat vaikuttaa, ja josta kaikki sitten lopulta julkaisevat blogiinsa "oman versionsa". Esimerkiksi joulun alla julkaisimme muistaakseni joulu-aiheisen kysymyspostauksen. Tietenkin jatkossa kun uusia jäseniä tulee mukaan kuvioihin, voidaan muuttaa toimintaa jäsenten mieltymysten mukaan.  

Mikäli täytät kyseiset "kriteerit", ota rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi ja blogistasi enemmän!

- instagram directissä @momentofbeautyblogi
- sähköpostilla momentofbeautyblogi@outlook.com
- blogin kommenteissa (en julkaise)

💙

20.5.2017

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ SNÄPISSÄ?

Varmaan suurimmalla osalla meistä on snapchat-sovellus älypuhelimessamme, tai jossain muussa laitteessa. Sen toimintaperiaate on siis varmaan suurimmalle osalle tuttu. Tässä postauksessa ajattelin avata sanaisen arkkuni, purkaa tunteitani ja mieltäni ja kertoa teille, arvoisat lukijani, mitkä asiat mua ihastuttaa ja vihastuttaa snäpissä. Voitte kertoa alhaalla kommenteissa, oletteko samaa vai ihan vastakkaista mieltä kuin minä, ja tietenkin jos teillä on mielessä jotain, mitä en vielä sanonut. 

TARKOITUKSENANI EI OLE HAUKKUA KETÄÄN, TOIVON ETTEI KUKAAN VEDÄ HERNEITÄ NENÄÄNSÄ. :)

  1. GM / GN - päivitykset. Siis ei hyvää päivää. Joo, ei ole mitään pahaa toivottaa hyvää yötä tai huomenta, ei siinä mitään. Kuitenkin jos se toistuu joka aamu ja joka ilta, alkaa se ärsyttää. Etenkin nää "GN jo valmiiks" snäpit on jotain, mikä saa mun veren kiehumaan. Ja noi lyhenteet.. onko vaikeaa kirjottaa "hyvää yötä" tai jotain muuta vastaavaa, miksi sinne pitää tunkea se GN? Niinku miksi? Onko nykyihmiset niin passiivisia, ettei jaksa kirjoittaa? 
  2. SUUN PEITTÄMINEN KÄDELLÄ KUVISSA. Tää pätee siis muuallakin kuin snäpissä, mutta oikeasti. Ihmiset, kertokaa, miksi teette tätä? Minkä takia se suu pitää aina peittää? Luuletteko te, että se näyttää coolilta? Ei se mun silmään ainakaan näytä. Sulla on varmasti tosi kivat kädet, ei siinä, mutta miksi se pitää laittaa aina suun eteen? 
  3. KUVIEN JATKUVA JA RUNSAS SUTTAAMINEN. Se on mun mielestä ihan ok, jos joskus suttaat jostain kuvasta pois esim. jonkun tuntemattoman naaman, ettei se joudu vahingossa sun snäppiin kymmenien ihmisten näytöille, mutta sitä en tajua, että miksi niistä kuvista pitää itseään sutata? Nojoo, jos nyt joku ihan oikeasti järkyttävä ilme on päällä, niin ok, mutta jos oot ihan normaalisti kuvassa, miksi? Ja jos se kuva on niin hirveä tai näytät ihan kanan takapuolelta, miksi sitten ylipäätään lisäät sen kuvan? 
  4. SE ON STORY, EI MYSTORY. Tää on yksi eniten ärsyttävä juttu, mikä tulee snäpistä yhtäkkiä mieleen. Yrittäkää nyt ymmärtää, se ei ole mystory, vaan story. Jokaisella itsellään on se _MY_STORY, eli MINUN TARINANI. Joten et voi siis puhua sun kaverin mystorysta. Tai voit, mutta se kuulostaa vaan ihan tyhmältä. 
  5. SNÄPPI SYÖ AKKUA VALONNOPEUDELLA. Tää on ihan painajainen, jos sulla on valmiiksi akku vähissä ja sitten vahingossa eksyt snäppiin. Minuutti, niin akku loppuu. Muutenkin ihan järkyttävää. Otat puhelimen laturista, 100%. Oot 10-15 minuuttia snäpissä, on mennyt ainakin 20% lähes aina. Miksi, oi miksi?
  6. STRIIKINMETSÄSTÄJÄT. Onhan se hienoa, kun yhä useamman nimen perässä lukee mahdollisimman iso numero. Näin monta päivää te ootte snäppäilleet, hienoa! Sitä mä en kuitenkaan ymmärrä, että ihmiset metsästää niitä striikkejä kaikkialta, ja aloittaa snäppäilemään toisilleen vaan sen striikin takia. Ehkä se sitten on hienoa ja coolia omistaa niin ja niin paljon striikkejä, jeg vet ikke. 

Toivottavasti teille ei tän postauksen takia tullut ihan hirveää kuvaa musta :D yleensä en edes näin julkisesti pura mun ärsytystä näin, mutta nyt oli vaan pakko. En siis oikeasti ole mikään tosikko, vaikka äskeinen teksti ehkä antaa ymmärtää niin. Oon myös itse ihan äärimmäisen epäaktiivinen snäppääjä, käytän snäppiä ehkä muutaman kerran viikossa, ehkä kerran viikossa päivitän mystorya. Ehkä sekin voi olla jonkun mielestä ärsyttävä piirre, mene ja tiedä. Mutta siis kuten alussa sanoin, kaikkea ei pidä ottaa tunteisiin. Olen itsekin syyllistynyt huomattavan moneen äskeisistä, joten ei huolta, kukaan meistä ei ole täydellinen!


 

17.5.2017

6 KEINOA LIEVITTÄÄ STRESSIÄ

Te jotka ette mua tunne, ette tätä ehkä tiedä, ellette blogin ja postausten pohjalta oo tehneet jotain hypoteeseja. Mutta siis - mä oon ehkä maailman pahin stressaaja. Tuntuu, että ihan koko ajan on joku juttu meneillään, jota stressaan. Kun se on hoidettu alta pois, niin kappas, sitten onkin jo toinen juttu hoidettavana. Ei kiva. Oon kuitenkin tässä varsinkin lukioaikoina, kun tätä stressiä on ollut oikeastaan koko ajan enemmän tai vähemmän, oppinut ja löytänyt erilaisia keinoja, joilla pystyn lievittämään stressiä ja ahdistusta, ja nää toimii ainakin mulla. 

HYVÄ MUSIIKKI

Musiikki on mulle muutenkin tosi tärkeää, mutta sen merkitys korostuu etenkin stressaantuneena. Se antaa muuta ajateltavaa, vie ajatukset hetkeksi pois siitä stressaavasta asiasta, ja mulla ainakin kroppa reagoi aina musiikkiin, mun on pakko alkaa heilua musiikin tahtiin tai laulaa mukana, joten ainakin vähäksi aikaa se stressi unohtuu. 

LENKKEILY

En oo koskaan ollut erityisen urheilullinen, enkä edellenkään tykkää koululiikunnasta. Silti nyt viime aikoina oon tajunnut ja löytänyt sen hyvän olon tunteen, joka aiheutuu liikunnasta. Se on tosi hyvä stressinlievittäjä! Vaikka mulla onkin aika huono kunto enkä jaksa juosta pitkää matkaa, jo ihan lyhyestäkin juoksumatkasta tai reippaammasta kävelylenkistä tulee hyvä olo. Se fiilis voittaa aina sen sohvalle jäämisen.


NUKKUMINEN

Tää on varmaan ihan päivänselvä asia, mutta uni ja nukkuminen on ainakin itselläni ratkaisu lähes kaikkeen. Väsyneenä mikään ei onnistu, koko maailma ja kaikki mahdolliset asiat on huonosti ja kaikki potkii päähän, tuntuu että henki lähtee eikä koeviikosta voi selvitä hengissä, mutta kun nukkuu hyvät yöunet, aamulla ne ajatukset on jo tipotiessään. 


NAURAMINEN, SOME JA MUUT HAUSKAT JUTUT

Jos on tosi ahdistunut olo, tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kaikki on menetetty, katson hauskoja videoita youtubesta, katson snäppejä, olen somessa ja muuta vastaavaa. Nauru pidentää ikää, ja samalla poistaa myös stressiä. Ehkä maailman tehokkain keino!


ASIOIDEN VALMISTELU JA AIKATAULUTTAMINEN

Kaikkien asioiden hyväksi ei aina voi tehdä mitään, mutta jos kyseessä on vaikka joku esitelmä, koeviikko tai muu vastaava, kannattaa valmistautua hyvin. Stressi on paremmin hallinnassa, kun tietää, että hommat on myös hallinnassa eikä huomaa edellisenä iltana, että puolet tehtävistä tai hommista puuttuu. Kannattaa myös hoitaa yksi homma kerrallaan, eikä montaa yhtä aikaa, silloin ei tunnetusti tule oikein mitään. Järkevää on myös suunnitella, mitä tekee milloinkin, että pysyy itse kärryillä eikä mitään unohdu. Silloin hommat tulee myös paremmin hoidettua. 

ASENNE

Paras ja tärkein keino omalla kohdallani on asenne. Se auttaa mua joka kerta eniten, kun ajattelen, että tästä kyllä selvitään. Mä oon selvinnyt ennenkin, joten selviän nytkin. Ja niin vaan oon joka kerta selvinnyt. Vaikka on välillä tuntunut siltä, että kuolema tulee enkä pysty pitämään sitä esitelmää, menemään luokan eteen, näyttelemään enkun tunnilla tai hyppäämään hevosen kanssa isolta tuntuvaa estettä. Välillä on mennyt monetkin yöunet, on tullut itkettyä ja vaivuttua epätoivoon, mutta silti aina olen kaikesta mennyt yli ja selvinnyt. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen, että pystyy.



11.5.2017

MITÄ OLEN OPPINUT LUKIOSSA?

Nyt, kun ensimmäinen vuoteni lukiossa alkaa olla taputeltu, ajattelin, että voisin tällä kertaa vähän puhua siitä, mitä opin tänä ensimmäisenä lukiovuonna. Lukiossa on tullut opittua tosi paljon kaikenlaista, mutta kerron muutamia pääjuttuja mitä erityisesti on jäänyt mieleen, ja mitkä on ehkä tulleet yllätyksenä itsellekin. 

Ensin avaan vähän taustoja. Lukioni on siis tosi pieni lukio täällä Itä-Suomessa (en halua sen tarkemmin kertoa koulun nimeä tai paikkaa, koska asun siis aika pienessä paikassa, enkä halua, että kenenkään yksityisyys kärsii), koulussamme on ehkä noin 100 oppilasta ja suurin osa on tullut lukioon samalta paikkakunnalta ja samalta yläasteelta, joten ihmiset ovat ainakin kasvoilta ja nimeltä lähes kaikki tuttuja. 




Seuraavaksi ajattelin kertoa vähän juttuja, mitä olen tämän vuoden aikana oppinut lukiosta. Osa asioista on tullut opittua myös kantapään kautta.. :D
  • Hyvät yöunet on kaiken a ja o. Sen kyllä koulussa yleensä huomaa, jos on tullut nukuttua huonosti/liian vähän.
  • Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos jätät jossain aineessa tarpeeksi monta tehtävää tekemättä tai puuttuu muita suorituksia, numeroa ei niin vaan saakaan, ja joudut ne tehtävät kuitenkin jossain vaiheessa tekemään. Itsellä kävi näin 3 aineen kohdalla, ja kun vasta tällä viikolla sain k-merkinnät hoidettua pois, tajusin, että voisi jatkossa vähän enemmän panostaa.. 
  • Läksyt kannattaa oikeasti tehdä. Vaikka useimmissa aineissa opettajat ei enää tarkista läksyjä tai katso onko ne tehty, niiden tekemisestä on hyötyä. Ja jos niitä ei tee, asiat ei jää ei sitten kyllä yhtään mieleen. 
  • Asenne ratkaisee tosi paljon lukiossa. Jos koko ajan on naama norsunvitulla ja "ei vois vähempää kiinnostaa, en varmaan tee tätä, en varmaan oo tuon pari, en varmaan lue tota kirjaa, ei oo motia"-asenteella, sitten varmasti on vaikeaa. Kaikki vaan ei voi elämässä aina olla kivaa. Ei muakaan suoraan sanottuna erityisemmin kiinnosta tällä hetkellä näytellä jotain Minna Canthin Papin perhe-näytelmää äidinkielessä ja tehdä historiassa ryhmätyötä Saksasta ryhmässä, jossa oon ainut tyttö, mutta kaikkeen ei aina kysytä mielipidettä. Surullista, mutta totta. 
  • Ihmiset ei aina ole sellaisia, kun on kuvitellut. Oon tämän vuoden aíkana tosi monesti yllättynyt siitä, miten niin moni mun mielestä aiemmin ylimielinen, ärsyttävän oloinen tai muuten vaan epämiellyttävä ihminen onkin ollut ihan erilainen ja jopa tosi mukavan oloinen, kun ollaan vaikka tehty parityötä. 
  • Kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota sun ulkonäköön niin paljon, kuin sä itse. Ei ketään oikeasti kiinnosta, onko sun hiukset auki, ponnarilla vai nutturalla. Eikä sekään, onko sulla jalassa niken vai adidaksen kengät. 
  • Kokeet on paljon vaikeampia kuin peruskoulussa. Lukiossa pitää kirjoittaa pitkiä esseitä, ylä- ja ala-asteella kysyttiin yksittäisiä asioita. Lukiossa enää ei oo väliä, muistatko yhden yksittäisen asian, vaan sun pitää ymmärtää ne asiat, soveltaa ja hahmottaa kokonaisuuksia. Itse oon tosi huono lukemaan kokeisiin, joten numerotkaan ei oo kovin pilviä hiponeet..
  • Numeroiden eteen pitää tehdä töitä. Tuntuu ehkä oudolta, mutta viime vuonna ysiluokalla mä en tehnyt oikeastaan mitään, ja sain ruotsista ysin ja terveystiedosta kympin. No, lukiossa oli jo aikamoisen työn takana, että sain fysiikasta seiskan. 
  • Opiskelu kuluttaa paljon energiaa, ja koulun jälkeen on usein ihan järkyttävä nälkä. Varsinkin jos on koulua 15.35 asti, siinä ehtii olla jo aika monta tuntia ruokailusta, joten koulun jälkeen ei kyllä ainakaan meikäläisellä oo usein mielessä muuta kuin ruoka. 
  • Lukiossa arvosanat ja keskiarvo laskee. Ei välttämättä kaikilla, mutta itselläni ainakin. En oo ikinä saanut seiskaa huonompaa todistukseen peruskoulussa, lukiossa mulla on ollut paljon seiskoja, muutama kutonen ja yksi nelonenkin, mutta so what. Ei sen puoleen, kyllä mulla on osa numeroista noussutkin ihan reippaasti. Mun keskiarvo oli ysin keväällä 8,7, nyt 7.56. Lukiossa arvosanoihin vaaditaan enemmän, eli esim. niillä pisteillä, millä olisit saanut yläasteella 8 matikasta, saat lukiossa ehkä 6 (riippuu tietysti aineesta, en takaa olevani oikeasssa :D). 
  • Lukiossa ollessa oppii iloitsemaan pienistä asioista. Viikon kohokohta saattaa olla se, että koulu alkaa 8 sijaan 9.25, ei tuu läksyjä kuin kahdesta aineesta, koulussa on ruokana makaronilaatikkoa tai se, että saat kokeesta kasin. Tosi pieniä asioita, mutta niistä tulee hyvä mieli.
  • Myöhästely on oikeasti ärsyttävää. Ei mulla muuta. Vaikka itse oon ollut koko ikäni aikamoinen myöhästelijä (tosin nyt lukiossa en enää juurikaan), se on silti ihan hemmetin ärsyttävää, jos sama tyyppi on joka aamu myöhässä ja klo 8.02 koputtamassa luokan oveen. Ei.
  • Viikonloput ja lomat menee ihan liian nopeasti. On ne aina ennenkin tuntunut lyhyiltä, mutta varsinkin nyt lukiossa ollessa tuntuu, että se on yksi silmänräpäys ja niin se maanantai taas koputtelee nurkan takana.
  • Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Me kaikki ollaan vaan ihmisiä, kaikki yhtä erehtyväisiä. Kaikille sattuu vahinkoja, eikä siitä kannata yöuniaan menettää, jos unohtaa kesken esitelmän mitä piti sanoa, tai jos ei saa yhdestä matikan kurssista ysiä tai kymppiä. Life goes on.





          


8.5.2017

MY FAVOURITE QUOTES

Heissan! Tänään luvassa vähän erilainen postaus kuin aiemmin, nimittäin tänään aion esitellä mun lemppariquotet/miksi niitä nyt jokainen kutsuukin. En tiiä onko kukaan aiemmin tehnyt tämän tyyppisiä, on varmasti, mutta itselle ei ole tullut vastaan. Hyvä siinäkin suhteessa, ettei tule koko ajan vaan samanlaista tasapaksua pikselimössöä ja kilometrin pituisia tekstejä perunoiden kuorimisesta. 

Alempana olevat kuvat eivät ole minun, suurin osa on Pinterestistä ja joku taisi olla jostain muualta. 

Mulla ei oo mitään erityistä syytä, miksi tykkään näistä, näissä on vaan tosi paljon asennetta ja sellasta itsevarmuutta, mitä mäkin haluaisin. Kertokaa, mistä sitä saa! Paljonko maksaa, mitä kokoja on myynnissä? Onko palautusoikeutta? Ei kun joo, eihän sitä voi ostaa. Sitä joko on ihmisellä tai ei. Vai onko näin?


Mä oon elämässäni tottunut pettymyksiin ja siihen, että aina ei mene niinkuin oli suunnitellut. Silti oon pikkuhiljaa tässä ajan mittaan alkanut tajuamaan, että ehkä sittenkin kaikessa, myös niissä ikävältäkin tuntuneissa jutuissa on jotain hyvääkin. Vaikka joutuisi koulussa tekemään pari- tai ryhmätöitä randomien tyyppien kanssa, tai vaikka skootterin avaimet häviäisivät koulupäivän aikana (niinkuin mulle kävi tänään..)

Kuvahaun tulos haulle quotes


Vielä yksi neuvo tähän loppuun kaikille teille, tai oikeastaan meille:

ÄLÄ OTA ELÄMÄÄ LIIAN VAKAVASTI.
















6.5.2017

KEVÄISIÄ KUVIA















Hyvää toukokuun alkua kaikille! Tämä viikonloppu menee mulla aika lailla sukulaisten kanssa ja pikkuveljen rippijuhlia viettäessä, ja koska mulla on tosi paljon tekemistä nyt, tää postaus jää vähän tyngäksi. Ensi viikolla kuitenkin on tulossa lisää juttua tännekin. Pysy siis messissä!


27.4.2017

HUHTIKUUN KUULUMISET

Heissan! Melkoisen pitkä aika alkaa olla jo siitä, kun tänne olen viimeksi kirjoitellut. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Tällä hetkellä fiilis ei ole erityisen hyvä, mutta eteenpäin on vaan puuskutettava. Oikeastaan todella monet asiat ovat alkaneet mennä alamäkeen viime aikoina, enkä oikeastaan tiedä miksi. Ehkä osittain tiedän, osittain en. 

Vaikka haluaisin pitää blogini positiivisena, levittää hyvää mieltä ja olla valittamatta. jossain se raja vaan tulee vastaan. Aina ei vaan jaksa olla positiivinen. Tätä lukiessa voi tulla kuva, että olen masentunut, makaan vaan sängyssä päivät ja yöt, en ole kiinnostunut mistään ja en halua elää. Se ei ole kuitenkaan asian todellinen laita. Vaikka juuri nyt on vaikeaa, en silti ole oikeastaan surullinen. Olen kyllästynyt itkemään ja angstaamaan. 



Koulumenestykseni on laskenut yläasteelta tähän päivään mennessä kuin lehmän häntä. Tähän on ehkä löydetty nyt selittävä tekijä, nimittäin mulla epäillään tällä hetkellä olevan mahdollisesti ADHD tai ADD. Asiasta on keskusteltu jo sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa, ja jatkotutkimuksia on tulossa myöhemmin. Nyt alkaa tuntua oikeastaan helpottavalta, koska asiaan saadaan sitten selvyys (tai ei..). Tuli sitä diagnoosia sitten tai ei, ei elämä tule tästä nykyisestä muuttumaan oikeastaan mihinkään suuntaan. Ellen sitten tule saamaan lääkkeitä, mutta se nyt on vielä ehkä liian kaukainen asia miettiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään henkeä uhkaava sairaus, vaan ennemminkin poikkeavuus, joten ei huolta!

Mitäs muuta huhtikuussa onkaan tapahtunut? Meillä oli koeviikko ja uusi jakso alkoi, hain kesätöitä ja kävin työhaastattelussa, Skamin neljäs kausi alkoi, olen käynyt ratsastamassa, alkanut harrastaa taas vähän enemmän liikuntaa ja mitäs muuta. Huhtikuu on mennyt melko tavalliseen malliin. 
Huomenna olen lähdössä taas Vapun viettoon Pohjanmaalle, ja tarkoituksena olisi mennä serkun kanssa Powerparkin avajaisiin katsomaan Arttu Lindemanin keikkaa! Ollaan serkun kanssa kyllä vielä vähän epävarmoja toteutuuko keikka, koska se pidetään ilmeisesti ulkona, ja viime päivinä vuodenajat ovat vaihtaneet vähän järjestystään.. eli tuskin kukaan lumihangessa esiintyy.. Toivottavasti keli vielä paranisi ja keikka järjestyisi, niin ei menisi lähes 2 kk odotus hukkaan! 


Mainitsinkin äsken koeviikon. Ja sen, että ei ole ihan niin hyvin enää mennyt. Viime koeviikolta sain ihan ok numeroita, parempiakin olisi voinut olla. Enkusta ja matikasta sain 6, ruotsista 10, kemiasta 9 (oikeasti osaamiseni kurssilla vastasi ehkä 6-7 tasoa, mutta kyseisellä opettajalla on tapana antaa numeroita vähän yläkanttiin :D), fysiikasta 7 ja  historiasta aluksi k koska tehtävät oli palauttamatta, mutta sain sitten lopulta 8. Eli siis ihan jees numeroita. 

Kohtahan se kevätkin onneksi tulee, ja kouluakin on jäljellä enää nelisen viikkoa. Pikkuhiljaa aloitellaan luultavasti iskän kanssa mun ajo-opetus, sillä mähän täytän ensi tammikuussa 18.. Vähän jo pelottaa, että opinko ikinä ajamaan, ja sekin, että kolhinko äitin audin heti lunastuskuntoon :D 

Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä pari postausta taas, jos vaan ehdin. Ja jos tuo valtava lumimassa katoaisi, olisi kivempi räpsiä kuviakin. Mutta siis joku on jo erehtynyt luulemaan, että olen lopettanut/lopettamassa blogin ja bloggauksen, niin en ole. Tää on just se mun juttu ja tätä tykkään tehdä. Postauksia on siis tulossa ihan entiseen malliin, ja olen itsekin ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa nyt muutaman viikon "levänneenä". Pysy siis messissä!

KUVA: PIXABAY