1.10.2018

ERITYISHERKKYYS


"Jokaisessa meissä on enemmän tai vähemmän herkkyyttä: herkkyys on inhimillinen piirre. Erityisherkkyys puolestaan on synnynnäinen piirre, joka liittyy erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään, jonka vuoksi erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet – niin sisäiset kuin ulkoisetkin – koetaan huomattavasti voimakkaampina. Erityisherkkä havainnoi syvällisemmin sekä ympäröivää että omaa sisäistä maailmaansa. Yökerhon pauhu, kauhuelokuvien silpomiskohtaukset, keittiöstä lastenhuoneeseen kantautuva vaimea äidin itku, vierustoverin vahvalle pesuaineelle tuoksuva paita. Kaiken tämän erityisherkkä saattaa kokea huomattavasti voimakkaammin – eli herkemmin. "


Oon aina ollut tosi herkkä. Itken usein, nauran paljon. Toisten mieliala vaikuttaa muhun, tuntuu että suorastaan imen muiden ihmisten tunteita itseeni magneetin lailla. Oon hyvä kuuntelija ja pystyn asettumaan helposti toisen asemaan. Vaikka oon isossa väkijoukossa usein yksi niistä hiljaisimmista ja jättäydyn keskustelun ulkopuolelle vain kuuntelemaan, huomaan monia asioita ihmisistä, joita monet muut eivät tajua. Jos mulle karjutaan päin naamaa vihaisena, saatan alkaa itkeä sen sijaan, että huutaisin jotain takaisin. Kuormitun todella helposti, ja yksinolo ilman mitään ylimääräisiä ärsykkeitä on mulle äärimmäisen tärkeää, ja tarvitsenkin omaa aikaa säännöllisesti.



Lukiessani erityisherkkyydestä mut yllätti se, miten yleistä erityisherkkyys on. Arvellaan, että ihmisistä noin 20 % eli joka viides on erityisherkkiä. Se ei ole kuitenkaan mikään sairaus tai diagnoosi, ja jokainen määrittelee sen eri tavalla. Itse kun aloin aiheesta lukemaan enemmän, huomasin pari piirrettä, jotka erityisesti sopivat minuun;  syvällisyys, vahva empatiakyky. ja se, että koen aistiärsykkeet tosi voimakkaina. Vahvat tuoksut, kovat äänet, maut, kauhuelokuvat, musiikki, ihon kosketus, kissan turkki tai pehmeä häntä vasten naamaa. 

Olen tehnyt netissä monia Testaa, oletko erityisherkkä -testejä, ja lähes poikkeuksetta on tuntunut, etteivät kaikki väittämät ainoastaan pidä paikkaansa mun kohdalla, vaan että väittämäthän kuvailevat juuri sitä, millainen olen. Pitäisi myös muistaa, että herkkyys ei ole aina heikkous. Siitä on paljon hyötyä, etenkin ihmissuhteissa. Innostuessaan erityisherkkä ihminen on todella sitoutunut ja intohimoinen, hän ei kykene teeskentelemään ja hän on usein äärimmäisen huolellinen ja tarkka. 



Mikäli aihe jäi kiinnostamaan, voit lukea siitä lisää vaikkapa näistä linkeistä:






Muista se, että me kaikki olemme yhtä arvokkaita, olemme sitten erityisherkkiä tai emme. <3



31.7.2018

KESÄN SUOSIKIT



Hei te kaikki siellä ruudun toisella puolella! Olen koulujen kesäloman lisäksi pitänyt hieman lomaa myös blogin puolella, mutta nyt tuntuu, että on oikea aika taas jatkaa siitä, mihin keväällä jäin. 

Kuulumisistani kerron myöhemmin lisää, mutta voin nyt näin yleisesti sanoa, että menee ihan hyvin. Parisuhteessa menee ihan hyvin, oma mieleni voi kohtalaisen hyvin, lomalla on saanut unohtaa kiireet ja nauttia vapaudesta jonka ansiosta olo on melko levollinen, vaikka kirjoitusstressi alkaa painaa päälle kovalla voimalla. 


Tänään ajattelin kertoa teille, mitkä on olleet just mun suosikkijuttuja tänä kesänä. Ne voi olla joko ruokia, joitain tuotteita, eri paikkoja, jotain tekemistä tai oikeastaan mitä vain. Eiköhän mennä sitten vain suosikkien pariin!



Kuvahaun tulos haulle ingman mansikkatuutti



Kuvahaun tulos haulle essence camouflage


3. POIKKEUKSELLISEN LÄMMIN SÄÄ

Kuvahaun tulos haulle hot weather





Kuvahaun tulos haulle silja symphony

6. FÄBODA, PIETARSAARI

Henkilön Roosa Tarvainen kuva.


Kuvahaun tulos haulle lunette kuukuppi



1. Oon tiennyt Ingmanin mansikkatuutin olemassaolosta jo vuosikausia, mutta vasta tänä kesänä kun sitä maiston mummulassa sattumalta, Amor ampui nuolensa sydämeeni! En ymmärrä miten mansikkajäätelö voi olla niin hyvää. Voin kertoa, että tota on tässä muutaman viikon aikana tullut useampi tuutti syötyä..

2. En ole kovin ahkera meikkaamaan tai varsinkaan käyttämään meikkivoidetta, mutta nyt, kun rakas Lumenen cc-voiteeni päästi itsensä loppumaan, oli ostettava uusi puteli. Kuulin jostain, että Essencen meikit on hintaansa nähden tosi laadukkaita ja hyviä, joten päätin kokeilla. Keväällä ostin jo yhden toisenlaisen samaisen merkin voiteen, mutta kotona harmikseni huomasin sävyn olevan ihan liian tumma tällaiselle vaaleaverikölle. Pari viikkoa sitten ostin sitten purkin tuota camouflage-meikkivoidetta vaaleimmassa sävyssä, ja suureksi onnekseni se sopi ihoni sävyyn täydellisesti! Hintaakaan kyseisellä voiteella ei ollut kuin vajaa 5€, ja kun pysyvyys, peittävyys ynnä muut tärkeät seikat olivat kunnossa, tämä tuote jää ehdottomasti käyttöön. 

3. Tämä heinäkuu on ollut poikkeuksellisen lämmin! Lämpö on samalla sekä kiva että kurja juttu; hyvinä puolina mainittakoon sen, että olen ENSIMMÄISTÄ KERTAA onnistunut ruskettumaan edes hieman Suomen kesässä, päässyt nauttimaan lämpimistä järvivesistä,  ja ei kyllä ole vähään aikaan houkuttanut lähteä ulkomaille. Ikäviä puolia jatkuvassa kolmenkympin helteessä on se, että ulkona ei vaan PYSTY olemaan hetkeä kauempaa, etenkin jos pitää tehdä jotain yhtään fyysisempää. Viime perjantaina sain kokea, mitä on mainostenjako lähestulkoon 35 asteen helteessä keskipäivällä. Voin sanoa, etten hirveästi nauttinut. 

4. Kävimme kesäkuussa risteilyllä Ruotsissa ja kun vietimme pari päivää ennen sitä Helsingissä, kävimme kerran syömässä Georgian House-ravintolassa. Itse en siis valinnut paikkaa vaan eräät tuttavani, jotka käyvät ilmeisesti siellä useamminkin Helsingissä kun asuvat, mutta voin sanoa, että oli kyllä tosi hyvää ruokaa! Itse en ehkä olisi muuten mennyt kyseiseen paikkaan, mutta tämän yhden ja ainoan kokemuksen perusteella voin kyllä suositella sitä. Ruoka oli tosi hyvää, ja etenkin georgialainen päärynälimu oli erinomaista. 

5. Samaisella reissulla käytiin siis Ruotsissa risteilyllä, ja matka taittui kevyesti Silja Symphony-laivalla Helsingistä Tukholmaan. En ole aiemmin käynyt kyseisellä laivalla, mutta viihdyin kyllä erittäin hyvin! Henkilökunta oli todella mukava, laiva todella kaunis etenkin sisältäpäin, paljon liikkeitä joissa tehdä ostoksia, ruoka hyvää, ja allasosasto viihtyisä. 

6. Olin jälleen tänäkin kesänä sukulaisteni luona Pohjanmaalla, ja nyt kun mulla on jo ajokortti, käytiin yhtenä päivänä serkkuni kanssa Pietarsaaressa Fäbodan uimarannalla. Kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt siellä, pieniä ongelmia oli löytää perille ja etenkin poispäin, itse ranta ei ollut kovinkaan mukava uida, mutta maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit! Rantoja on siis 3, kävimme myöhemmin kesällä perheeni kanssa eri rannalla kuin viimeksi, se osoittautui mukavammaksi ja oli paljon matalampi.

7. Mietin hetken, haluanko käsitellä tätä aihetta blogissani, mutta päätin, että tottakai haluan. Menkoista puhutaan edelleen liian vähän, etenkin kuukupeista. Teen aiheesta joskus oman postauksensa, mutta kerron nyt lyhyesti siitä, miten minä ja kuukuppi löysimme toisemme. 

Olen jo useamman vuoden tiennyt, mikä kuukuppi on, mutta muistaakseni vasta tänä keväänä aloin harkita sen ostamista ja kokeilua luettuani sen positiivisista vaikutuksista ympäristölle, itselle ja etenkin lompakolle. Noin kuukausi sitten päätin vihdoin sen hankkia, ja kyllähän se kertaostoksena tuntui aika suolaiselta. Alkuun käyttö oli hankalaa ja vaati opettelua, tuntui, että kuppi vaan aina juuttuu kiinni eikä sitä saa pois millään, mutta kuten käyttöohjeissa sanottiin, ajan kanssa käyttö helpottuu, ja niin tapahtui. Oma kuukuppini on Lunette-merkkinen, eli siis se on valmistettu Suomessa ja kokonaan suomalainen. Käytön rutinoiduttua voin sanoa, että tämä kapistus on kaiken sen vaivan ja rahan arvoinen, jota olen siihen käyttänyt. Se ei rasita limakalvoja, se tarvitsee tyhjentää vain pari kertaa päivässä, se on erittäin hygieeninen ja sen käyttö on todella yksinkertaista. Pystyn tekemään kaikkea sitä, mitä muinakin päivinä, ja voin unohtaa kokonaan sen, että on menkat.  Voin luvata, etten vaihda kuppia mihinkään, ja siteisiin ja tamponeihin verrattuna se on ehdottomasti mukavin suoja, jota olen koskaan käyttänyt.


Aurinkoista viikkoa kaikille ja muistakaa nauttia viimeisistä lomapäivistänne! :)

30.4.2018

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ JUURI NYT?


Postauksen kuvat eivät ole omiani, ne löytyvät täältä.


Viime vuonna julkaisemani Mikä ärsyttää snäpissä?-postaukset olivat todella suosittuja, paljon suositumpia kuin osasin etukäteen kuvitella. Pääset lukemaan ne oikeasta sivupalkista. Koska kyseiset postaukset saivat paljon lukukertoja ja ne mitä ilmeisimmin teitä lukijoita kiinnostivat, päätin jatkaa tällä samalla hyvin suomalaisella tyylillä,  eli nyt ajattelin kertoa teille, arvoisat lukijat, mitkä asiat ärsyttävät juuri tällä hetkellä. Tällä kertaa en käsittele vain snapchattiin liittyviä asioita, vaan koskien kaikkea, koko elämää tällä hetkellä. 



  • Mikä susta tulee isona? Mihin haet opiskelemaan? Onkos sulla jo mielessä mihin sä aiot hakea opiskelemaan ensi keväänä? Mikä ammatti ois sun juttu? Mihinkäs se Roosa on ajatellu hakea opiskelemaan? -utelut

Nyt lukion kakkosen keväällä on ihan ymmärrettävää, että näitä kysellään, koska moni pohtii sitä omaa juttuaan, mitä aineita suunnittelee kirjoittavansa, missä sitä haluaisi tulevaisuudessa työskennellä ja millä ansaita leipänsä ja mikä kaupunki olisi hyvä tulevan opiskelupaikan kannalta, mutta kun itsekään ei yhtään tiedä, mihin suuntaan sitten vuoden päästä lähtee, mikä itseä kiinnostaisi tai ole yhtään perillä tulevaisuudesta, alkaa tulla todella nopeasti korvista ulos kyseisenlaiset utelut. Joo, ymmärrän, että ihmisiä kiinnostaa, tottakai sitä saa myös kysyä, mutta jatkuvat utelut tulevaisuudesta saavat vielä enemmän stressaantuneeksi ja tulevaisuus alkaa ahdistaa, kun ei tiedä yhtään, mikä se oma juttu voisi olla ja kuitenkin pitäisi pikkuhiljaa päättää. Sitä paitsi, miten voin 18-vuotiaana tietää, mitä työtä haluan tehdä vielä 55-vuotiaanakin? Todennäköisesti en samassa ammatissa tule koko elämääni olemaan, joten onko vielä kiire päättää? Mielipide ehtii luultavasti muuttua vielä moneen kertaan.


  • Huonot säät 

Vaikka kevät on jo melko pitkällä ja kesäloma häämöttää, eivät säät ole viimeaikoina olleet hääppöisiä, mitä nyt välillä on aurinko vähän näyttäytynyt ja ollut päivän, pari melko lämpimiäkin säitä, täällä auton mittari näytti yhtenä päivänä +22, eikä aurinko paistanut paljoa silloin. Hyvien säiden jälkeen on sitten ollut taas sitä samaa vanhaa suomalaisille hyvin tuttua vesisadetta, ja lämpötilat pysytelleet parhaimmillaan alle viidessä asteessa, päivälläkin.  Ilmeisesti nyt parin viikon sisään pitäisi alkaa säiden lämmetä, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu!



Tiedätkö sen tunteen, kun olisi hirveästi tekemistä, mutta et saa mitään aikaiseksi, ja päiväsi menevät koulussa ja illat sängyllä makoillessa? Well, minä tiedän. Kouluhommia olisi vaikka muille jakaa, tai no todellisuudessa niitä ei edes ole kovin paljon, mutta koska etenkin äidinkielessä tehtävissä edetään todella nopeaa tahtia ja usein jään tehtävissä jälkeen, tehtävät kasaantuvat. Pitäisi imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kiinnittää muutenkin huomiota yleiseen siisteyteen, ulkoilla ja käydä lenkillä, selviytyä niistä koulujutuista ja kaiken tämän lisäksi pitää huolta itsestä. Viimeisin kohta on erityisesti hakusessa. Mutta energiaa ei vaan yksinkertaisesti riitä. Joku saattaa ihmetellä, miten noin "pieni" määrä erilaisia hommia voi muka tuntua niin raskaalta, mutta jokainen tuntee eri tavoin sen, mikä on itselle liikaa. Toivottavasti kevään edetessä saisi jotain aikaan ja jaksaminen lisääntyy. 



  • Kaukosuhde ja sen myötä yhteisen ajan vähyys
Tästä voisi tehdä hätäisesti johtopäätöksen, että en kestä kaukosuhdetta, en ole tyytyväinen parisuhteeseemme tai  muuta vastaavaa, mutta ei, siinä itsessään ei ole mitään ongelmaa minulle. Rakastan poikaystävääni enemmän kuin ketään koskaan, ja hänen takiansa voin tehdä mitä tahansa. Vaikka hän asuisi Utsjoella ja minä Hangossa, en päästäisi hänestä irti. Vaikka tällä hetkellä välimatkaa ei ole lähellekään noin paljon, silti emme voi olla yhdessä 24/7 tai edes joka päivä. Ymmärrän ja hyväksyn tämän, enkä halua tulla toisen tielle vaan haluan hänenkin antaa elää omaa elämäänsä, mutta silti sitä yhteistä aikaa toivoisi enemmän, toisaalta, kukapa kaukosuhteessa elävä ei toivoisi. Se kuitenkin ärsyttää tai oikeastaan vaan surettaa, että kun olemme yhdessä, aika menee todella nopeasti aina. Viikonloppu tuntuu päivältä, päivä parilta tunnilta. Kuitenkin olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen ja onnellinen suhteessamme, olen ollut viimeiset pari kuukautta onnellisempi kuin koskaan ennen. 


  • Matkakuume
Olen haaveillut ulkomaanmatkasta siitä saakka kun tulimme kotiin Turkista viime syksynä. Itse asiassa jo siellä ollessa olin varma, että haluan sinne jälleen kerran uudestaan, tai edes johonkin muuhun kohteeseen. Se on kuitenkin totuus, että ulkomaille matkustelu ei ole ilmaista, ja minun tuloilla saa säästää aika kauan, että pääsisi lähtemään yhtään Tallinnan- tai Tukholman-risteilyä pidemmälle. Mutta totuus vain on se, että en halua pysyä vain täällä koti-Suomessa, vaan nähdä paikkoja ja kerätä kokemuksia ulkomailta. Uida meressä ja ottaa aurinkoa, ihastella ja valokuvata luontoa, joutua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja oppia uutta. Maistella eksoottisia ruokia ja nauttia vapaudesta. Toivottavasti mahdollisimman pian onni suosisi minua ja ulkomaille pääsisin!


 

Energistä viikkoa kaikille! 

Roosa

19.4.2018

NÄITÄ KUUNTELEN NYT



Mitä itse oot mieltä noista biiseistä? Hunajaa korville vai ihan kuraa? Mitä biisejä ja millaista musaa sä tykkäät kuunnella?

17.4.2018

VIIMEAIKAISIA KUVIA JA VÄHÄN KUULUMISIA

Isäpuolen mökillä oli vielä eilen järvi jäässä, mutta varmaan ihan pian ne sulaa pois! Eiköhän sitä sitten jo uimaan pääse? ;)


Poikaystävän kanssa käytiin Pancho Villassa reilu viikko sitten ja oli se ruoka taas niin hyvää jälleen kerran! <3

Kovin on ruokapainotteinen ollut koko alkuvuosi ja myös nämä kuvat :D poikaystävän kanssa tehtyä jauheliha-juustopastaa ja hyvin maistui kyllä. 

Pääsiäisenä perheen kanssa tuli käytyä Pohjanmaalla, ja oli kyllä nättiä. 

Ratsastamassa olen käynyt myös viikottain ja kivaa on ollut, vaikka pari viikkoa sitten tipuinkin selästä, mitään ei onneksi sattunut. Kuvassa Omppu-poni :)

Tämä ja seuraava kuva eivät varsinaisesti tuoreita ole, kun lokakuulta ovat, mutta menköön. Serkun kanssa käytiin muistaakseni syyslomalla vähän seikkailemassa metsässä, vaahtokarkkien sun muiden paistossa. Ihme ettei eksytty!


Serkun ja hänen perheen kanssa käytiin tammikuussa Tukholman-risteilyllä, lunta ei ollut sielläpäin yhtään ja ihan toukokuisen säät oli, sanoisinko.


Kuvat otettu puhelimella, joten laatu on sen mukainen, pahoittelut! Ensi postauksessa luvassa enemmän tekstiä ja kuulumisia tarkemmin, muista tsekata se. Blogin instagramissa ilmoitan aina uusista postauksista, se kannattaa ottaa seurantaan, @micorazonblogi. Seuraavaan kertaan! :)

                                                                      - Roosa

16.4.2018

UUDISTUNUT BLOGI

Moi! Viimeisestä postauksesta on hetki ehtinyt vierähtää, mutta arvoisat lukijat, olen palannut blogin puolelle energisempänä kuin koskaan, täynnä uusia postausideoita. Alkuvuoteen on kuulunut kaikenlaista, on ollut vaikka sun minkälaista tapahtumaa ja häppeninkiä, mutta nyt tuntuu siltä, että blogin voisi herätellä taas henkiin melko hiljaisen talven jäljiltä ja uudistaa meininkiä hieman. 

Mitään radikaaleja muutoksia ei ole luvassa, eivätkä muutokset vaikuta juurikaan blogin lukemiseen, ainakaan huonontavasti. Tarkoituksena minulla on muuttaa blogia helpommin luettavaksi, yksinkertaisemmaksi sekä kirjoittaa tekstejä erilaisista aiheista, myös niistä, joista aiemmin en ole kirjoittanut. Vanhoja postauksia en poista, ne pysyvät näkyvillä ja pääset lukemaan niitä aina kun siltä tuntuu. 

Lisää kuulumisiani päivittelen myöhemmin, pitkää tekstiä luvassa. Aurinkoista viikkoa kaikille! :)


~Roosa

2.11.2017

AJATUKSIA MENNEESTÄ SYKSYSTÄ

Moi taas!

Niin se vaan tuli talvi tännekin. Blogin puolella on ollut viimeiset pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt aion taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain elämää blogiinkin!

Teen myöhemmin ihan perusteellisen life updaten, mutta ajattelin kertoa nyt pintaraapaisun verran viimeaikaisia kuulumisiani. Muistakaahan myös blogin ig-tili, @momentofbeautyblogi, siellä ilmoittelen aina uusista postauksista ja muista blogijutuista, joten kannattaa laittaa seurantaan jos yhtään kiinnostaa.
Mutta niihin kuulumisiin. Eka jakso mulla meni koulussa tosi hyvin. Ei ollut ylimääräistä stressiä, liikaa hommia tai ihmissuhteissakaan sen suurempia ylä- tai alamäkiä. Syyskuun lopussa oli myös se kauan odottamani Turkin-reissu, joka onnistui lähes täydellisesti. Ainoat miinukset olivat se, kun mulla oli tosi paha flunssa päällä juuri tuolloin, loman puolivälissä todettiin korvatulehdus ja loppuloman vedinkin sitten kahta lääkettä kahdesti päivässä. Silti oli kyllä upea reissu! Kuvia tuli otettua harmillisen vähän, mutta onnistuimmat otokset esittelen teille kyllä jossain vaiheessa.

Mainostenjaon kanssa on mennyt ihan hyvin, palkka on ollut vähän parempi nyt kuin ennen ja hommaa on ollut aika sopivasti. Olen kuitenkin lopettamassa työn, tällä hetkellä irtisanomisajalla ja viimeinen työpäivä on ensi keskiviikkona. Olisin mielelläni työtä jatkanut, mutta talvipakkasilla ei ole kuin omat jalat käytössä ja lähes 500 talouden mainoksia on liian työlästä jakaa jalkaisin. Kylmyys myös häiritsee työntekoa. Luultavasti alan etsiä uusia töitä viimeistään alkuvuodesta.


Mieliala oli alkusyksystä tosi hyvä, energiaa riitti, nukuin hyvin ja jaksoin opiskella. Toisen jakson alettua muhun iski jonkinlainen syysmasennus. Päiväni olivat pelkkää koulussa istumista ja kotona kuulokkeet korvilla makaamista, syömistä ja nukkumista. Mielialat oli tosi alhaiset, koulu ei kiinnostanut ollenkaan ja pienetkin hommat tuottivat suurta päänvaivaa.
Tällä hetkellä mielialat ovat ihan toista luokkaa kuin silloin. Koko ajan olen tosi iloinen, hymyileväinen, mikään ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä ja tuntuu jopa siltä, että elämä on saanut ihan uuden suunnan. Sille on hyvä syy.

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana tutustunut ihmiseen, joka on saanut mun pään ihan sekaisin. Hyvässä mielessä siis. Yömyöhään valvominen, asioiden unohtelu, sanakokeissa epäonnistuminen tai tuntien mittainen snäppäily on todellakin ollut tämän kaiken arvoista. Enempää en vielä halua paljastaa, mutta sen voin sanoa, että tämä on jonkun tosi suuren alku.

Isoja juttuja on tulossa.