29.1.2017

KIUSAAMISEN VAIKUTUKSET | sunnuntain syvälliset

Hellou. Tänään ajattelin puhua vähän vakavammasta asiasta, nimittäin koulu- ja kaiken muunkinlaisesta kiusaamisesta. Tein joskus viime maaliskuussa postauksen Kiusaaminen jättää arvet, jos et ole vielä lukenut sitä. tee se ennen kuin luet tämän postauksen. Tänään itseasiassa en puhu enää itse kiusaamisesta, vaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa mun elämään nykyään ja miten vaikutukset ilmenevät. 

En ole hirveästi puhunut täällä kiusaamisestani, koska olen monet asiat jo unohtanut tai jos en, ainakin haluaisin unohtaa. Kiusaamisesta ja sen haitoista ei kuitenkaan koskaan voi puhua liikaa. Liian monen ihmisen itsetunto, peruskouluaika tai pahimmillaan koko elämä on saanut kärsiä kiusaamisen takia, ja usein ihmisillä saattaa olla ennakkoluuloja kiusattuja kohtaan. Itse voin myös sanoa, että kiusaaminen on vaikuttanut koko mun elämään ja tulee aina vaikuttamaan, vaikka kuinka sen haluaisin unohtaa tai aloittaa puhtaalta pöydältä. 


SOSIAALISET TILANTEET

Ihmisille soittaminen, asioiden kysyminen, puhuminen luokan tai isomman porukan edessä, omien mielipiteiden esille tuominen. Mulle on tosi vaikeita kaikki kyseiset tilanteet, vaikka ikää onkin jo 17 vuotta. Kuitenkin harjoitus tekee mestarin, kerta kerralta rohkeutta tulee lisää ja joka kerta jännittää vähemmän. Vaikka sun itsetunto on joskus poljettu maan tasalle, eikä se koskaan enää ole samanlainen kuin ennen, joskus helpottaa. Jotkut asiat on vaan tehtävä, ja siinä kun niitä tekee, itseluottamus kasvaa ihan huomaamatta. 

KOULU

Koulu oikeastaan kokonaan on sellainen asia, mihin kiusaaminen on vaikuttanut ja vaikuttaa. Kaikkeen olemiseen siellä. Ryhmätyöt, paritehtävät (ellei jonkun ennestään tutun ihmisen kanssa), luokassa oleminen, välitunnit, ruokatunnit. Mulla ei ole koulussa oikeastaan kuin yksi kaveri, mutta hänkin on usein muussa seurassa. En väitä, että mut jätettäisiin yksin, enkä saisi mennä mukaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaan on todella hankalaa ja pelottavaakin, koska ikinä ei tiedä, hyväksytäänkö sut sellaisena kuin olet, vai tuleeko kuraa niskaan. Ryhmätöissä ja luokassa olen yleensä se kaikkein hiljaisin etupenkin tyttö, joka istuu etupenkissä vain siksi, ettei näkisi muiden naamoja, ja vaan on. Ei sano mitään, ei ole mitään mieltä, on vaan. Tunnilla viittaaminen on asia, jota ei vaan tapahdu, vaikka asiat osaisinkin paremmin kuin muut, koska epäonnistumisen pelko vaan on liian suuri. Tunnilla asiat menee ohi, enkä uskalla olla äänessä ja kysyä, miten tää tehtiin, jos luokassa on muita. Varmasti kuulostaa ihan tyhmältä ja hölmöltä, sitä se onkin, mutta totta. 

EPÄVARMUUS / ULKONÄKÖ

Valokuvissa oleminen, oman kehon hyväksyminen, oman puheen äänittäminen, videoilla oleminen, pukeutuminen. Tätä ei voi ymmärtää ne, joita ei ole kiusattu ulkonäöstä ja omasta kehosta. Se tuntuu ihan suunnattoman pahalta, kun jatkuvasti haukutaan läskiksi ja rumaksi. Lopulta sen alkaa itsekin uskoa. Vaikka mä en kuitenkaan ikinä oo ollut niin isokokoinen, että se olisi vaikuttanut mun terveyteen tai elämiseen... voi kuulkaa, jos johonkin se kiusaaminen vaikutti, niin mun itsetuntoon ja kehonkuvaan. 

Edelleen päivittäin mä mietin peilin edessä, olenko mä liian lihava, näytänkö mä liian isolta, paljonko mun pitäisi painaa, miltä näytän muiden silmissä, erotunko joukosta, oonko mä hyvä näin? Tässä myös syy sille, miksi blogissa ei ole paljoakaan kuvia musta itsestä, ainakaan kokovartalokuvia. Mä oon edelleen niin epävarma mun kehosta, että en vaan pysty oikeastaan edes ottamaan itsestäni kuvia, missä näyn kokonaan. Saati sitten julkaisemaan niitä jossain, missä kuka tahansa voi tulla laukomaan, että "v*ttu oot läski" "kannattaisko laihduttaa?" "pidätkö oikeasti ittees kauniina?". 


SEURUSTELUSUHTEET

Epävarmuus saattaa myös olla yksi syy siihen, miksi ainakin yksi aikaisemmista seurustelusuhteistani päättyi: ei se, että olisin "liian läski tai ruma" vaan se, että en oo itse sujut itseni kanssa. On todella työlästä olla suhteessa, jos ei ole varma, kelpaako toiselle sellaisena kuin on. Ja asiahan oli niin, että kelpasin. Mutta itse en vaan uskonut sitä. Kun poikaystäväni kehui mua kauniiksi, sanoi että näytän nätiltä ja että oon täydellinen just sellaisena kuin olen, mä en uskonut sitä. Itkin iltaisin, kun en ollut omasta mielestäni riittävän hyvä ja näyttänyt mallilta. Kuitenkin sain aina sen saman vastauksen: sä kelpaat just sellasena kun oot. Oikeasti, ennen kuin sä voit rakastaa ketään toista, sun pitää rakastaa itseäs. En tarkoita, että pitää olla narsisti tai ylimielinen. Totuus vaan on se, että jos toinen osapuoli ei hyväksy itseään, suhteesta ei tule mitään. Ei kenenkään itsetunto tai elämä voi olla toisesta ihmisestä kiinni. Et sä voi seurustella vain sen takia, että sitten sulla olisi vihdoin kaikki hyvin, hyvä itsetunto, välittäisit itsestäsi. Niin mä itse kuvittelin ja bingo, pieleen meni. En tiedä sitten miksi tää kyseinen tyyppi sitten lopulta otti ja lähti, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna hyvä niin. MIKSI NÄÄ MUN SYVÄLLISET SELITYKSET AJAUTUU AINA TÄNNE PARISUHDE-OSASTOLLE? Ehkä siksi, koska nää asiat on mulle liian tärkeitä ja näissä olen varsinkin huomannut mun epävarmuuden ja herkkyyden. 


Kuitenkin kiusaaminen on myös kasvattanut mua ihmisenä. On asioita, joissa oon parempi kuin muut, esimerkiksi laulaminen. Osaan olla ylpeä siitä, ilman että mun tarvitsee tuntea syyllisyyttä. Musta on tullut vahva ihminen ja oon oppinut taistelemaan. Vaikka oonkin epävarma mun ulkonäöstä ja asian myöntäminen tuntuu tyhmältä, tiedän, että olen kaunis ja ainutlaatuinen. Sä oot myös kaunis, just sä, joka tätä postausta luet. Tää postaus näyttää vähän sekavalta näin jälkikäteen enkä tiedä, ymmärsittekö te mitään mitä halusin sanoa, mutta ihan sama! :D  Kaikissa meissä on omat hyvät ja ne huonotkin puolemme, mutta silti me kaikki ollaan just hyviä tällaisina. Pidetään huolta toisistamme eikä kiusata!






26.1.2017

INHOAN PALLOPELEJÄ? | blogitiimi

Heipsun taas pitkästä pitkästä aikaa! Nyt olisi tammikuun blogitiimi-postauksen vuoro. Musta ei oo kuulunut hetkeen mitään, koska tällä hetkellä on kyllä tosi monta rautaa tulessa; jakso lähestyy loppuaan ja maanantaina alkaa taas se ihanainen koeviikko, tekemistä riittää (etenkin palauttamattomia ja rästiin jääneitä tehtäviä, laiskuri ilmoittautuu!), uusien kirjojen hankkimista, itse olen koko viikon ollut vähän pienemmässä tai isommassa flunssassa ja huomenna taitaa olla suunta lääkärin pakeille. Lisäksi yksi toinen yksityiselämääni liittyvä juttu (tällä kertaa positiivisempi) on vaikuttanut olemiseeni ja tekemiseeni jonkin aikaa. Siitä kerron lisää myöhemmin, jos kerron. 😉

Tässä postauksessa aiheena on se, että vastaan erilaisiin kohtiin, esim. "paras elokuva", "paras kouluaine" tyyppisiin kysymyksiin. Eli siis paras... ymmärsitte kyllä varmasti, mennään asiaan!

paras...

💜 viikonpäivä: torstai ja lauantai. Ennen torstai oli mun inhokkipäivä, koska silloin oli koulussa lähes aina jotain pahaa ruokaa, liikuntaa ja usein mun tuurilla silloin pelattiin lentopalloa tai jotain muuta, mikä ei ollut mun mieleen. Mutta nykyään torstai on kiva päivä. Torstai on toivoa täynnä😉 lauantai siksi, koska lauantai vaan on lauantai. Kunnon höllipäivä. Saa kuitata viikon univelat ja se on ehkä viikon ainut päivä milloin ei tarvitse miettiä kouluasioita. 

💜 koenumero: lukiossa paras koenumero on varmaan 9, ruotsista ja äikästä. Uskonnosta taisin saada 9- myös. 

💜 vlogaaja/youtubettaja: seuraan aika monia, joten on tosi vaikeaa valita yksi. Jos nyt joku kuitenkin pitää valita kuka on ylitse muiden, niin mun mielestä Jaakko Parkkali. Se positiivisuus ja energisyys on ihan käsittämätöntä, hänen videoita katsoessa tulee aina vaan niin hyvälle fiilikselle. Kyseinen jätkä puhuu myös täyttä asiaa videoissaan. Ihailen suuresti. 

💜 kouluaine: venäjä ja ruotsi. Siinä kaikki mitä tykkään opiskella :D noei vaineskaan. Filosofia on myös yleensä tosi kiinnostavaa, vaikkakin välillä tosi puuduttavaa, jos asiat menee ihan yli hilseen eikä hahmota jotain juttua. Esim. se, että onko kaikki viime kädessä materiaa vai henkeä? Koostuuko ihminen erikseen ruumiista ja sielusta, vai vaan jommasta kummasta? Millä lailla raha tai ihmisoikeudet on olemassa? Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole näkemässä sitä, kuuluuko siitä ääni?

💜 urheilulaji: jääkiekko, ratsastus ja tanssi. En oo ikinä jääkiekkoa missään harrastanut enkä paljon pelannutkaan, mutta kun on pari vuotta tullut ringettekoulussa oltua lapsena, jääpelit on tulleet tutuiksi ja luistelu lähellä sydäntä, vaikka mun taidot on kyllä ruostuneet aika lailla 8-9 vuotiaasta :D kiekkoa olisi kiva käydä useamminkin pelaamassa ja olisi nastaa oppiakin sitä. 

Ratsastusta on tullut harrastettua kohta 8 vuotta, joten myös se. JA ENNENKUIN KUKAAN TULEE VÄITTÄMÄÄN, ETTÄ RATSASTUS EI OLE URHEILUA, kerron jo sen, että en asiasta ala väitellä sen enempää. Se on tasan niin urheilua, kun siitä tekee. Voin kertoa, että helppoa se ei silti ole. Yritä pysyä kyydissä, ohjailla 700 kg painoista eläintä, hyppiä jopa metrin korkuisten esteiden yli, saada se eläin tottelemaan ja tekemään miten haluat, samalla keskittyä omaan asentoon ja siihen, että hevonen liikkuu oikein. Monet itkut on itketty ja naurut naurettu. Selästä tultu kivuliaasti alas monia kertoja, niin ettei riitä kahden käden sormet laskemaan. On onnistuttu ja epäonnistuttu. On opittu kantamaan vastuuta eläimistä, mutta ennen kaikkea myös itsestä. Ratsastus kasvattaa ihmistä.

Mainitsin myös tanssin. En oo sitä oikeastaan koskaan harrastanut, mutta aina kun koulussa on ollut tanssia, oon leijunut jossain pilvien yläpuolella. Vuoden päästä olisi mulla sitten vanhojentanssit edessä, jos löydän parin ja jos sitten ylipäätään haluan osallistua. Tähän asti oon kyllä ehdottomasti ollut osallistumassa niihin, mutta mua kyllä pelottaa se "parinvalinta" ihan mielettömästi! Oon tosi ujo kyselemään ketään pariksi ja ajatus tuntuu kyllä jännältä, mutta toivottavasti onni suo enkä jää rannalle ruikuttamaan ainoana parittomana. 

Mä oon oikeastaan aina inhonnut pallopelejä. Lentopallo, sulkapallo, jalkapallo, koripallo, pesäpallo. Lentopallo, sulkapallo ja pesäpallo ennenkaikkea. Syy: oon aina ollut ihan huono niissä, ja saanut usein suoraa tai epäsuoraa kuittailua muilta, kun en osaa. Jos palaute olisi ollut kannustavampaa eikä mua olisi morkattu tai nolattu liikuntatunneilla, suhtautumiseni olisi luultavasti ihan toinen. 

💜 vaate: oon tykästynyt viime aikoina kovasti paitoihin, joissa on avonaiset olkapäät tai kaula-aukossa ne sellaiset narut, varmaan moni teistäkin on niitä kaappiinsa haalinut? Ennen ajattelin että en mene kyseisiin juttuihin mukaan, mutta kuinkas kävikään! 😃

💜 reissu/matka: ehdottomasti Turkin reissu lokakuussa 2016. Jos kaikki sujuu niinkuin pitää, ei tule mitään mutkia matkaan jne. ensi syyskuussa olisi luvassa TURKIN REISSU PART 2!

💜 kauppa: aika perus H&M, Seppälä, Cubus, NewYorker. Gina Tricot on myös yksi missä tykkään käydä.

💜 vuodenaika: kaikki. Syksyllä on ihanan värikästä ja alkaa taas uusi kouluvuosi ja uudet kujeet. Talvella ulkona on raikas ilma ja pihalla on nättiä. Keväällä koko maailma taas herää eloon, kukat alkaa kukkia, jäät sulaa ja ilmassa tuoksuu keväältä. Kesällä ei ole koulua ja on yleensä lämmintä. 

💜 ruoka: linssikeitto tai uunilohi perunamuusin kanssa. (huomaa, ei linssikeitto perunamuusin kanssa :D) 



14.1.2017

PALUU KARUUN JA SYNKKÄÄN ARKEEN

Hejsan! Tässä onkin vierähtänyt taas hetki viime postauksesta, ja tää onkin ensimmäinen postaus tänä vuonna itse asiassa. Ihan hyvin on vuosi lähtenyt käyntiin, vaikka viime viikko olikin kyllä ihan katastrofi. Asia liittyy meidän toiseen kissaan, mutta en aio puhua asiasta sen enempää täällä. Vaikka kyse onkin "vaan" eläimestä, haluan pitää sellaiset asiat poissa blogista, koska kyseisiä asioita en halua kaikkien tietävän. Eihän eläimet ymmärrä näitä asioita, mutta silti mun mielestä niilläkin on oikeus yksityisyyteen. 


Tosiaan meillä koulut alkoi jo 2.tammikuuta eli jo jokin tovi sitten. En suorastaan ole nauttinut hetkeäkään, mutta ihmeen hyvin olen saanut arkirytmeistä kiinni. Ei sillä, etteikö kouluaamuina ketuttaisi nousta sängystä seitsemältä tai puoli yhdeksältä, tai etteikö ota yhtään päähän kun ollaan puolessa välissä pitkän matematiikan kurssia etkä ymmärrä vieläkään oikein mitään. Ja sekin, kun menet aamulla kouluun pimeässä ja kun tulet koulusta kotiin vaille neljä, silloinkin on jo pimeää.. mutta kelatkaa ihmiset, ihan kohta on kevät!



Ehdin myös tässä välissä täyttää 17😉 ei ole ainakaan vielä tuntunut mitenkään erikoiselta, koska tää seitsemäntoista vuotta on aika turha ikä sinänsä, paitsi tietysti opintotukea on nyt mahdollista hakea kun lapsilisää ei enää tule. Mutta vuoden päästä kun mä täytän 18, niin ai että sillon on bileet! Sitten meitsi vetää semmoset perseet että... nimittäin mulla on synttärit perjantaina ensi vuonna😂 äiti ja äidin miesystävä käski mua jo tulla kuskiksi kun menevät viihteelle, mutta en suostunut :D mutta joo, ei vielä mietitä sitä, tässä on vielä melkein vuosi aikaa ennen sitä. Kaikkein parasta on elää hetkessä! 😏



Mitään normaalista poikkeavaa mulle ei kuulu, arki on lähtenyt rullaamaan ihan normaaliin tahtiin. Koulussa ei ole mitään kovin erikoista meneillään, paitsi jo tammikuun lopussa siellä taas odottelee mikäs muukaan kuin se ihana koeviikko. Ne on oikeasti tuskaa. Pitäisi myös ilmoittaa yhdelle opettajalle, että minä päivänä haluan tehdä psykologian kokeen uusinnan.. meillä piti olla yhteinen uusintapäivä minne olisi tullut muitakin, mutta koska osallistujia oli niin vähän, niin päivää ei sitten järjestetä ja ope kysyi vaan multa, että milloin haluan kyseisen kokeen uusia. Ja todellakin haluan, koska kyseessä on ainut psykologian pakollinen kurssi ja sain siitä numeroksi 6. Vain sen takia, että menin ihan jäihin koetilanteessa. Osasin asiat kyllä ennen koetta kohtuullisen hyvin (vaikka luinkin huonosti, koska se on mulla ollut aina vähän heikko kohta), mutta sitten kun pitikin kirjoittaa 2 kpl neljän sivun esseitä mielenterveyttä edistävistä ja heikentävistä tekijöistä sun muista ihan heprealta tuntuvista jutuista, niin en saanut kyllä sinne ruutupaperille käytännössä yhtään mitään. 



Asia josta mun piti puhua joulukalenterin jälkeen, toisin sanoen mikä joulukuussa oli sen taustalla, että luukkuja ei välillä tullut, voin kertoa sen nyt. Mun viime- ja tämä kuukausi on ollut yhtä suorittamista. Oli koeviikko, alkoi uusi jakso. Aloitin opiskelemaan venäjää. Mulla menee nykyään kuvataiteen ja venäjän tunnit päällekkäin niin, että oon viikossa yhdellä kuvistunnilla kolmen sijaan. Oon todella paljon jäljessä muista, ja mulla on jäänyt osa töistä tekemättä. En saa tästä kuviskurssista arvosanaa, vaan teen puuttuvia töitä pitkin kevättä ja saan sitten numeron, kun työt on valmiit. Pitkän matikan kurssi on ollut painajaista; koeviikko on parin viikon päästä, enkä osaa vieläkään oikeastaan mitään. Äikässä on ollut aivan järkyttävän paljon tekemistä; kirjan lukeminen ja lainaaminen, prosessiaineen ideointi, aiheen valitseminen, haastattelukysymysten tekeminen, haastateltavan valitseminen, kaikenmaailman tekstien kirjoittaminen, kuva-analyysin teko... ja arvatkaa vaan, mitä kaikkea noista olen tehnyt. Biologian palautettavista tehtävistä oon hädin tuskin palauttanut yhden kappaleen tehtävät, ja ollaan nyt menossa kappaleessa 6. Yhteiskuntaopissa mulla on kanssa tekemättä lähes kaikki tehtävät, koska ei vaan jaksa enää. Mitä pianonsoittoon tulee, pitäisi treenata kappaletta eteenpäin, asteikkoja, kolmisointuja ja kadensseja... pliis, onko pakko? On.



Onneksi joululomalla kun pääsi pois kotiseuduilta, sai vähän ajatuksia pois kouluhommista ja loma teki kyllä tehtävänsä. Ja kun pääsin tosiaan joulujuhlassa ja koulun joulukirkossa esiintymään, oli kyllä ihan huippua ja nautin siitä. Varsinkin lauluesitykset. Laulettiin siis Last Christmas ja Suvi Teräsniskan Muista rakkaitani. Tällä kertaa oikeasti tunsin, että esiinnyin enkä vain laulanut yksin mikrofoniin koko lukion edessä. Nautin siitä oikeasti tosi paljon ja toivon, että se myös näkyi ja kuului. Olen myös pohtinut kovasti sitä, kun mietin jossain postauksessa, alkaisinko lisätä tänne blogiin myös lauluvideoita. En ole vielä ihan varma, toisaalta kyllä, mutta se riippuu myös teistä. Haluaisitteko te nähdä/kuulla lauluvideoita täällä? Tehän tätä kuitenkin luette/katsotte, joten haluaisitteko?


Tää postaus tais olla tässä. Laita kommenttia, mitä tykkäisit lauluvideoista!