Se vaanii sua se ei jätä rauhaan

Tänään sitten starttasi toisiksi viimeinen kouluviikko, enkä voi olla kuin tyytyväinen, että 9 päivän jälkeen tää kaikki on historiaa. Halleluja! Satoja kotiläksyjä ja kokeita, kymmeniä myöhästymisiä ja keittiön pöydälle unohtuneita kirjoja, varmaan lähemmäs tuhat paskaa ja ankeaa maanantaita ja kymmenittäin mukavia ja ei niin- mukavia ihmisiä ja opettajia. Kaikkea on mun 9 vuoden peruskoulutaipaleelle mahtunut. Mutta pääasiana se, että tässä olen edelleen suht. terveenä ja kaikesta olen läpi mennyt. Ei sitä voi muuta kuin ylpeä itsestään olla, ei voi muuta sanoa :D

Tänään koulussa oli, jos sen voi niin sanoa,  "kevyttä kenttäkeittoa" -päivä. Kaksi ekaa tuntia oli yhteiskuntaoppia. Ensimmäisellä niistä oli tarkoitus väitellä aiheesta "asevelvollisuus myös naisille - kyllä vai ei?" mutta koko porukka oli vielä ihan nukuksissa joten eipä siitä oikein mitään tullut. Seuraavalla tunnilla katsottiin jotain leffaa, mutta kun mulla jäi siitä alku näkemättä, olin vähän pihalla joten tuijottelin kelloa aina siihen 9:35 saakka :D

Kolmas tunti oli matikkaa ja pelattiin vaan kahoot.it - pelejä koko tunti. Ei haitannut mua yhtään, kun ei olisi vähempää voinut opiskelu kiinnostaa muutenkaan. Ruokana oli spagettia ja jauhelihakastiketta, ja sain hyvin nälän selätettyä, kun mulla on sellainen paha tapa, että jätän aamupalan syömättä.. Neljännellä tunnilla oli äikkää, ja luin vaan valitsemaani kirjaa, kun olin saanut oman Kielimuotokuvani valmiiksi. Se kirjan lukeminen olisi voinut kyllä jopa kiinnostaa, mutta luokkalaisillani oli juuri menossa "tärkeä" keskustelu >:( viides tunti oli taas matikkaa, mutta koska puhelimestani loppui akku aiemmin enkä jaksanut alkaa latailemaan sitä, istuin vaan koko tunnin ja seurasin huvittuneena kun muut pelasivat Kahoot:ia ja keksivät hassunhauskoja pelitunnuksia. Viimeisellä tunnilla oli maantietoa, ja tein vaan jotain tehtäviä :D sitten lähdinkin aika sairaannopeesti kotiinpäin klo 14:00♥

Kuvailin taas vähän koska hyvä sää :--)

Rakastan näitä kajareita!♥ niin ilmeisesti Eemelikin :D

"hyvälle kuulostaa, mutta pistä pienemmälle!" 

siinä se mun rakas on :--) vähän jos jotain vikaa mutta ei välitetä siitä!

ehkä ihanin juliste ikinä! varsinkin kun oon tällänen herkuttelija ja tykkään vain "ihan pikkuisen" jäätelöstä :D

puhtaat lakanat ja oma kissa samassa paketissa, mikäs sen ihanampaa? (niin ja kissankarvat)

 

ROOOOOOOARRRR! 

Onko teillä minkäänlaisia ideoita/toiveita siitä, minkälaisia postauksia haluaisitte mun tekevän? Tai ehkä mielummin näin; millaisia postauksia haluaisitte lukea täältä? Jos on vähänkin mitään ajatusta niin otan kyllä ideoita vastaan ilomielin :--) VASTAA MYÖS KYSELYYN OIKEALLA, KIITOS!

Oikein aurinkoista ja ihanaa viikkoa kaikille!♥

On syksy vielä kaukana, ei syytä huoleen

Tää viikonloppu on mennyt mulla taas vähän överiksi, ainakin nukkumisen ja syömisen suhteen. Perjantaina tuli "vähän" valvottua, eli aloin siinä vasta puoli kolmen aikaan lauantaina aamuyöllä nukkumaan, ja unta sitten riittikin kellon ympäri iltapäiväkolmeen saakka. Menin siitä sitten laittamaan aamupalaa elikkä perunamuusia ja possukastiketta :D ruoka valmistui siinä neljän aikaan ja avasin telkkarin sattumoisin juuri samaan aikaan kun Suomen peli alkoi, siinä sitten tuli istuttua kolmannen erän loppuun saakka.

Havahduin myöhemmin illalla taas siihen, että kello on lähes kymmenen ja olin istunut huoneessani monta tuntia katsomassa ikivanhoja youtube-videoita. Hih :D ei meinaa nukuttanut illalla sitten yhtään, vannoin itselleni että viimeistään kaksitoista alan nukkumaan. Noh.. se kaksitoista vähän venähti ja loppujen lopuksi kymmentä vaille 2 sitten sammutin tabletin ja puhelimen, ja sitä en tiedä moneltako loppujen lopuksi nukahdin... ekan kerran kun katsoin puhelimen kelloa, se näytti 7:20. Nukuin sitten ihan makeasti vielä muutaman tunnin, ja 12 maissa päätin nousta ylös ja lähteä rannalle kuvailemaan, kun lämpömittarikin näytti päälle 23 astetta. :-) osa allaolevista kuvista on otettu muutama viikko takaperin sukulaisteni luota Evijärveltä, kun käytiin vähän veneilemässä.

                ei paljoa aurinko paistanut mulle :D

Nyt ois pikkuhiljaa peruskoulu paketissa ja se ois sitten kohti lukiota ens syksynä! Kokeita ei enää oo, huomenna starttaa tokavika kouluviikko, pikkuhiljaa aletaan palautella kirjoja, ihmiset alkaa miettiä kevätjuhlan pukeutumista ja sit se onkin jo loppu. Mun keskiarvo oli viime vuonna muistaakseni, 8,7 ja toivon ettei se tippuis ainakaan alle kasin tänäkään keväänä :--)

Ylihuomenna mulla on yksi yhteis-esiintyminen kaverini kanssa musiikkiopiston luokkakonsertissa, soitetaan ns. "duetto" eli tää mun kaveri soittaa selloa, ja mä säestän pianolla. Vähän kuumottelee, miten se sitten menee, kun viime tiistaina harkoissa mulla kävi pari kertaa niin, että tipuin jossain vaiheessa kärryiltä, ja sitten en saanutkaan enää mistään kiinni :D kun siellä esityksessä ei voi tehdä niin että aloitetaan sitten uudestaan alusta, jos tipahdan :D olen kyllä joka päivä yrittänyt harjoitella arkerasti. Noh, toivottavasti se menee ihan hyvin. Yleisöä siellä kyllä ei ole pariakymmentä enempää joten se ei aiheuta paineita :--)

Sain viimeviikolla pankkikortin♥ vielä en ole ostoksia tehnyt, mutta ennen kevätjuhlaa pitäisi hankkia vedenkestävä ripsiväri syystä X. Vaikka yläaste ei ole ollut mulle ruusuista aikaa, varmasti tirautan pienet tai isommatkin itkut juhlan aikana, enkä halua ripsarien valuvan pitkin naamaa koko koulun 300 henkilön edessä. Onhan se haikeaa, kun peruskoulu jää taakse, ja sitä mennään kovaa vauhtia kohti aikuisuutta! Yhdeksässä vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista.

Olin tammikuussa TET-jaksolla S-Marketissa, ja ilokseni sain sieltä myös kesätyöpaikan :--) työjakso kestää siis kaksi viikkoa eli 10 päivää (ma-pe) ja palkkaa tulee 335€ joka on mielestäni tosi hyvä. Tällä viikolla piti viimeistään tulla infot ajankohdista tms. tärkeistä asioista, mutta vielä ei ole kuulunut mitään.. toivottavasti ne tulevat pian! vielä en ole ihan satavarma mitä niillä rahoilla ostan, mutta mulla on käynyt mielessä, että teltta voisi olla hyvä hankinta :D meidän vanha teltta on rikki, ja olisi kivaa vaikka kesällä nukkua teltassa omalla takapihalla ja valvoa pikkutunneille asti. :--) noh, näkee sitten mitä niillä rahoilla teen, vai laitanko säästöön.

Ensi viikkoon!♥

Kato mitä sä teit

Heips taas kaikille! Tässä lähes kuukauden "postaustauon" aikana on tapahtunut tosi paljon kaikkea; on sattunut ihania asioita, välillä on ollut ihan peruskauraa ja taas toisinaan epätoivon ja surun kyyneleet ovat vallanneet mut ja on tehnyt vaan mieli hypätä puoli vuotta ajassa taaksepäin ja kömpiä peiton alle eristyksiin muusta maailmasta. Kuitenkin, vaikka vanhat haavat eivät ole muutamassa kuukaudessa umpeutuneet, henki pihisee vieläkin ja suunta on vaan ylöspäin. :--) JOS SUA EI KIINNOSTA LUKEA PITKÄÄ TUNTEIDENVUODATUSTA, LOPETA LUKEMINEN.

Ensinnäkin se asia, mikä mua on nyt masentanut ja harmittanut tosi paljon, on aika henkilökohtainen, mutta koen voivani puhua siitä täällä silti. Kyse on siitä, mitä mun entinen poikaystäväni teki mulle. Olin alussa ihan ok eikä mua edes yhtään harmittanut, mutta jälkeenpäin joka päivä sattuu enemmän.

Me alettiin jutella netin kautta vuosi sitten, ja tunsin heti, että meidän välillä on pakko olla muutakin kuin ystävyyttä. Juteltiin monta kuukautta lähes 24/7, ja viimein sitten nähtiin lokakuussa 2015. Oltiin jo aiemmin päätetty, että "ollaan yhdessä" mutta tuolloin päätös sitten vahvistui oikeaksi. Kaikki oli ihanaa, olin onnellisempi kuin ikinä, olin varma että hän on mun elämäni mies. Kaikki palaset vaan loksahteli paikalleen. Kun hän halasi ja kosketti mua, musta vihdoin tuntui, että musta välitetään ja oon hyvä just tälläisenä. Kun hän piti mua sylissään ja suuteli mua pitkään ja hellästi samalla kun kosketti mun hiuksia, tuntui että ei oo mitään muuta kuin me kaksi. Olin taivaissa. Ihan kuin janoinen saisi vettä. Se puuttuva palanen mun sydämessä oli vihdoin täytetty. Sitä onnea kesti tammikuuhun 2016. Sitten kaikki särkyi. Yksi lause rikkoi kaiken.

Eräänä iltana mulla oli tosi paha mieli, ja tuntui että musta ei oo mihinkään. Kaikki on mua parempia, jopa seurustelukumppaneina. Menin tämän möläyttämään myös poikaystävälleni, joka hänelle ilmeisesti oli liikaa. "Lopeta" ja "hyvää yötä" on viimeiset sanat, jotka sinä iltana kuulin. Siitä seurasi liki kuukauden mykkäkoulu, joka kaukosuhteessa on vielä paskempaa, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen oikeasti tekee siellä selkäsi takana tai oikeasti edes ajattelee koko hommasta.

Viimeinen ystävänpäivänä 2016 kaikki loppui. Ilman selityksiä. Kaikki vaan loppui. Mulle ei annettu mahdollisuutta kysyä, mitä tää nyt tarkoittaa, miksi mua kohtaan käyttäydytään niin paskasti, mikä vaivaa eikä asioita voitu selvittää. Mun soittoihin ei vastattu, viesteihinkin vaan "nii mikä oli asias" "joojoo heihei" "jaa ei kiinnosta" "hyvästi".  Sillä hetkellä ei harmittanut, koska mulla oli jo uusi tyyppi kiikarissa, mutta ihmetytti, miten se unelmien prinssi oli kuukaudessa muuttunut sammakoksi. Muutamaa viikkoa aikaisemmin sain vain sen syyn että "tää ei taida toimia ku nähään näköjään vaan kolme kertaa vuodessa". Hmmmm... niinä kolmena kertana kun ehdittiin nähdä, se olin joka kerta minä, joka vaivauduin matkustamaan kaksi tuntia bussissa ja maksamaan päälle 20€ bussilipuista (vain kerran onneksi varta vasten hänen luo mennessä). Hän ei koskaan "päässyt" tai ei vaan vaan edes vaivautunut kysymään porukoiltaan. Silloin olin niin sinisilmäinen, etten tajunnut asiaa, mutta nyt sen ymmärrän. Olin koko ajan hänen pompoteltavissa.

Enimmäkseen olen tosissaan pettynyt häneen, mutta en voi kieltää, ettenkö välittäisi hänestä tai ikävöisi häntä. Suurin syy on muistot. Vaikka tosiaan hyvin vähän ehdittiin nähdä ja aikaa viettää yhdessä livenä, se aika oli kultaakin kalliimpaa. Ne muistot ei unohdu varmasti koskaan, enkä sitä toivokkaan. Ne 8 kuukautta olin maailman onnellisin tyttö, sanoi sitten joku ulkopuolinen ihan mitä tahansa meidän suhteesta. Päällimäisenä mulla on tästä tyypistä mielessä vain hyviä asioita. Ihmiset muuttuu, muistot ei.

Oon tällä hetkellä ihan ok asian kanssa. Edelleen ikävöin häntä, mutta nykyinen ihastukseni ja muut kivat asiat kuten lähestyvä kesäloma tuovat positiivista voimaa mulle. Ja joo, jos joku bongasi tuolta yhdestä kohtaa, että kun meidän juttu sitten "loppui" ja mulla oli silloin jo uusi kiikarissa, mulla kävi hänenkin kanssaan  aika paskasti. Juttelu loppui silloinkin kuin seinään, mutta sain sentään selityksen jälkeenpäin.

Nykyisen ihastuksen kanssa ei ole vielä mitään ratkaisevaa tapahtunut, mutta edistystä on mun mielestä tullut. Matkalla en ole välttynyt tälläkään kertaa pettymyksiltä ja ulkopuolisten paskanjauhannalta, mutta en jaksa enää välittää. Kukaan muu ei voi päättää mun  rakkausasioista, kun minä itse.

Elämä opettaa, epäonnistumiset kasvattaa.

P.s. Jos sinä, rakas ex-poikaystäväni, satut jostain ihmeen syystä lukemaan tätä vuodatusta, niin hatunnosto sulle. En oikeesti ois koskaan susta uskonut tollaista. Mutta kiitos siitä, että kohtelit mua niin halpamaisesti ja paskasti, avasit mun silmät. Enää en katso kaikkea sormieni läpi. Jossain se raja menee. Hyvää jatkoa sulle, älä kohtele enää ketään muuta yhtä paskasti. Kiitos ja näkemiin.

Kiitos, JOS jaksoit koko vuodatukseni lukea. Tarkoitus ei ollut kerätä huomiota, vaan saada teitä ymmärtämään, miks musta ei paljoa ole kuulunut. Ja ihan pikkuvinkkinä teille, älkää ikinä alentuko huonoon kohteluun parisuhteessa tai yhtään missään. Ketään ei voi pakottaa seurustelemaan tai kaveeraamaan itsensä kanssa, mutta asiallisesti pitää kaikkia ihmisiä kohdella.

Ensiviikolla on tulossa vähän positiivisempia postauksia ja ehkä vähän paremmin suunniteltujakin. Kiitos kaikille, ketkä jaksatte näitä lukea ja ootte mun blogissa mukana. Ootte ihania❤