18.9.2016

Autumn is graceful

Päätin käydä eilen auringonlaskun aikaan pitkästä aikaa kuvaamassa, kun olen jo aiemmin usein lenkillä ollessa ihastellut kauniita maisemia, mutta ei ole koskaan ollut kameraa mukana :D no, eilen tosiaan päätin käydä ja esittelen tässä nyt muutaman enemmän tai vähemmän onnistuneen otoksen :)









Mulle kuuluu pitkästä aikaa ihan hyvää. Viime viikko oli ihan äärettömän stressaava, ehkä kaikista stressaavin mitä näiden lähes 17 vuoden aikana (enää vajaa 4 kk synttäreihin, jee!) on tullut eteen. Nukuin tosi huonosti koko viikon, itkin enemmän kuin normaalisti kuukauden aikana, oli ihan älyttömän raskaita koulupäiviä, tuhatseitsemänsataakakskytkolme koulutehtävää mukaan lukien musiikin esitelmä/analyysi ja äikän lukupäiväkirjatehtävä. Ja pianotunti. Ja torstaina juoksin liikuntatunnilla cooperin. Ja mitäköhän muuta.. Mutta pääasia on siis se, että selvisin hengissä. Välillä meinasi jo usko loppua, mutta piti vaan porskuttaa menemään ja tässä ollaan. Ja mikä parasta, torstaina alkaa koeviikko. ❤

Mun kohdalla koeviikko tarkoittaa oikeastaan sitä, että tän viikon torstaina on koulua 11.50 - 15.35?? ja perjantaina 10 - 12. Sitä seuraavana maanantaina kotipäivä ja loppuviikolla 3 koetta. Ja kahden viikon päästä se ois kurssi Turkin lämpöön ----> lento lähtee muistaakseni ihanasti noin kymmeneltä illalla, perillä Turkissa ollaan joskus aamuyöllä, ja siitä vielä bussikuljetus kohteeseen, joten aamuun menee, että ollaan hotellilla :D tulee kyllä just sopivaan saumaan tää loma.

Ensi viikolla varmaan pitää keskittyä lukemaan psykologiaa, äikkää ja enkkua, koska niistä on siis kokeet parin viikon päästä. Psykologia on ollut tosi kiinnostavaa, mutta sen kanssa ongelmana on vaan yksinkertaisesti se, että on niin perkuleen paljon uusia käsitteitä, jotka pitäisi kaikki muistaa ulkoa. Kaikenmaailman behaviorismit, attribuutiot ja  mitä eroa on eksplisiittisellä ja implisiittisellä toiminnalla.. Voi olla, ettei sitten naurata istua konseptipaperi nenän edessä kokeessa ja todeta, että "joo, en tiiä kyllä näistä mistään yhtään mitään" :D 

Enkku mulla meni tosi hyvin yläasteella, aina tuli muistaakseni jotain ysiä ja kymppiä. Mutta ei, lukiossa ei oo menny ihan niin loistavasti. Jos saan kasin tai seiskan, oon tyytyväinen. En mä oo mikään enkkuihminen! No joo, verbikokeet meni tosi hyvin, samoin sanakoe, molemmista reilusti yli puolet oikein. Kirjalliset näytöt on siis ihan hyvällä mallilla. Mutta se puhuminen. Se on ollu mulle aina haastavaa. Samoin kuuntelut ja kuullun ymmärtäminen. Mutta noh, en mä usko että mun maailma kaatuu siihen, jos en oo maailman paras puhumaan englantia. Ei todellakaan.

Äikässä oon ollu aina hyvä, kielioppi on menny aina ihan itsestään, ja siinäkin se kirjallinen puoli on yleensä parempi kuin hyvä. Mutta nyt lukiossa on tullut siinäkin hemmetti iso kasa uusia käsitteitä. Konteksti, intertekstuaalisuus, tekstilaji, juttutyyppi, ja mitähän vielä. En jaksa muistaa. Toivottavasti kokeet menisi edes suurinpiirtein hyvin, eikä tarvitsisi heti alkuun ottaa "ei väliä mikä numero, kunhan pääsen läpi!!" asennetta :DD se kun tosiaan ei oo mulla tavoitteena lukiossa.

Puhuin keväällä siitä, kun olin ihan palavan ihastunut samassa koulussa olevaan poikaan. Ennen lukion alkamista oli vähän sekavat fiilikset, enkä ollut ihan varma, onko mun tunteet jo kuolleet ja oonko unohtanut sen. Asiahan on nyt niin, että en tiedä enää itsekkään, nimittäin musta on tuntunut jo vähän aikaa siltä, että hän ei oo ainut, ketä kohtaan mulla on tunteita. Oon siis ihastunut kahteen yhtä aikaa, jos näin voi sanoa :D voisin tehdä taas postauksen ihastumisesta, jos teitä kiinnostaa, ainakin se edellinen postaus oli tosi suosittu, tän blogin toisiksi eniten katsottu tai jotain. Pitää kattoa, milloin saan aikaiseksi.. Toteutan ensi viikolla sen Linkkaa blogisi- koosteen, pysykäähän kartalla!

                                           Oikein mukavaa ja rentoa ensi viikkoa kaikille! :-) 

                                       


17.9.2016

Voimaa musiikista

Heips :) ajattelin taas pitkästä aikaa toteuttaa tällaisen vähän erilaisemman postauksen. Syksy on kohta jo aika pitkällä, ja siihen on mahtunut paitsi monenlaisia tapahtumia, iloa, surua ja masentuneisuuttakin, myös erilaista musiikkia.

Hank Solo - Söpö
Petri Nygård - Luxusta 
DCX - Don't U get me like this
Ollie - Soita mua


Lucas - Jäätyy

Arttu Lindeman - Faijas ft. Lucas
Portion Boys - Pokemoneja
Of Monsters and Men - Little Talks


George Ezra - Budapest

Salem Al Fakir - Keep on Walking
Kaija Koo - Surulapsi
Ozzy Osbourne - Dreamer


Mikko Harju - Ehjä

Elias Kaskinen ja Päivänsankarit - Kesä yhdessä
Elias Kaskinen ja Päivänsankarit - Sano se mulle


Sit löysin vasta äskettäin yhen uuden artistin, mistä en ollu ikinä ennen kuullu. Me puhuttiin siitä musiikintunnilla tai jotain. Sit mua vaan alko kiinnostaa se ja kävin kuuntelemassa sen biisin. Kyseessä on siis Matti Johannes Koivu ja tää biisi oli Sano joku sana. Aluks mietin, että tää ei ehkä oo mun juttu, mut ku kuuntelin sen biisin pari kertaa, tajusin että olin ihan myyty.

Ne sanat tulee niin sydämestä. Vaikka en oo sen biisejä kuunnellu ku ehkä viikon, niistä sen kappaleista kuulee muutaki ku sen äänen ja ne sanat. Se laulaja elää ne biisit. Ne sanotukset on ihania, ja ne pistää oikeesti miettimään. Se ei esitä mitään, se vaan laulaa.

"Jos yhtenä aamuna et pidä leikkivien lasten äänestä, jos yhtenä iltana et tahdo nukuttaa ja pitää kädestä, on minulla vain kaikua naurusta. On minulla vain puolet kuvasta. Se mikä oli suurinta täällä, on hetkessä niin pientä. Se mikä oli kestävintä, on lakannut olemasta, jos vain muutat mielesi."


Äskeiset sanat on siis hänen biisistään Jos muutat mielesi. Osui ja upposi kyllä kerralla muhun. Käykää ihmeessä kuuntelemassa, jos vähänkään kiinnostaa.



     
       

6.9.2016

I'm just a dreamer who dreams of better days

Hejsan kaikille, olen palannut! Viime postauksesta on ihan liian kauan aikaa, melkein kuukausi...ennen koulujen alkua on viimeisin. Olin silloin ihan täpinöissäni, kevätjuhlasta asti odotin lukion alkamista ja näin varmaan kymmenen kertaa unta ensimmäisestä koulupäivästä. Mutta tosiaan, nyt sitä ollaan sitten ihan virallisesti lukiolaisia! :)

Ensimmäinen koulupäivä oli kuitenkin aikalailla erilainen kuin olin kuvitellut, niin huonolla kuin ehkä hyvälläkin tavalla. Ekana päivänä ei ollut vielä hirveästi opiskelua, opettajat vaan kertoi perusjuttuja arvioinnista yms. Tutustumisleikkejä oli onnekseni vain pari (vihaan niitä yli kaiken :D), koska lähes kaikki muutamaa tyyppiä lukuunottamatta oltiin samalta yläasteelta, ja tiedettiin jo ainakin jokaisen nimi. Silti kaikki ei mennyt niin hyvin kuin toivoin.

Heti kun astuin koulun ovista sisään, mut valtasi hirveä ahdistus. Tuntui vaan että kaikki tuijottaa just mua, näytän ihan ääliöltä ja mä en kuulu sinne. Pidättelin itkua koko päivän. Oli ihan painajaista istua luokan keskellä kolmenkymmenen muun joukossa. Tuntui, että kaikki näkee mun läpi ja nauraa mun ajatuksille. Jättäydyin joka välitunti yksin istumaan, en ollut ees tietoinen siitä, mitä muut teki. Keskityin vain siihen, että kukaan ei nää mun kyyneliä tai ripsiväriä poskilla. "Älä välitä. Huomenna menee varmasti paremmin. Ei mulla oo mitään hätää", toistin itselleni koko päivän. Mä tiedän, että mulla ei ollut, eikä ole edelleenkään kaikki hyvin, mutta uskottelin, että kaikki kääntyy vielä parempaan päin. Noilla sanoilla mä sain itseni jaksamaan sen päivän. Kotiovella annoin kyynelten virrata.

Seuraava päivä meni jo paremmin. Ei ahdistanut enää niin paljon, huomasin, että ei se lukion alkaminen ollut sittenkään niin kamalaa, sehän on vaan uusi koulu. Pikkuhiljaa mä aloin tottua ajatukseen, että sinne vanhalle tutulle yläasteelle kemiantunneille näpräämään puhelinta ei oo enää asiaa. Aloin tottua siihen, että koulu ei lopu joka päivä kahdelta vaan useimmiten 15.35, ja oppitunnit kestää 75 minuuttia. Läksyjä tulee vähintäänkin enemmän kuin yläasteella, ehkä jopa tuplana. Opiskeltavaa on paljon. Vapaa-aika on kortilla. Luksusta ei oo enää se, että saa kympin kokeesta, vaan se että koulu loppuukin yllättäen tuntia aikaisemmin, alkaa vasta 9.25 tai se, että ei oo tullut läksyjä kuin 2 aineesta. 

Bloggaus on todella jäänyt kakkoseksi, ikävä kyllä. Niinä päivinä, kun oot kotona vasta neljän jälkeen, veivaat pianokappaleita kyllästymiseen saakka ja teet läksyjä iltakymmeneen asti. on oma hyvinvointi ja jaksaminen todella kovilla, jolloin kyllä blogi jää sivuun. Mutta en oo bloggausta lopettamassa, never, koska tää on just se mun juttu ja se mitä tykkään tehdä. Kirjoittaminen antaa mulle energiaa ja on kivaa vaihtelua arkeen. Lyhyitä ja vähän pidempiäkin taukoja on varmasti edessä, mutta niistä infoan kyllä etukäteen. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille, jotka jaksaa seurailla mun tekemisiä ja lukea mun blogia, ootte ihania! :)

Nyt se on melko varmaa, me lähdetään Turkkiin  2.- 9.10 ❤ ✈ 

Odotan sitä ihan innolla! En oo koskaan käynyt Turkissa, ja äiti on ainakin kovasti kehunut sitä. Tulee kyllä ihan tarpeeseen viikon loma opiskeluista :D vielä kun johonkin lämpimään pääsee näiden kylmien aamujen jälkeen, niin ei kyllä voi muuta kuin hymyillä ja olla kiitollinen. 

KIITOS KAIKILLE BLOGINSA LINKANNEILLE,
toteutan lähiaikoina top 5 blogit- postauksen!

Miten teillä alkoi koulut, ja miten menee? Onko kivaa, kun syksy ja kylmyys on taas täällä, vai olisiko pidempi loma maistunut? :) 




                                    Mukillinen teetä pitää hyvässä opiskeluvireessä ;)