28.5.2017

TULE MUKAAN BLOGITIIMIIN!

Muistatte varmaan, kun puhuin alkuvuonna blogitiimistä. Nyt on käynyt vähän ikävästi, nimittäin porukkaa on lähtenyt aika reilulla kädellä pois, syystä jos toisesta, ja kun meitä on tällä hetkellä enää kaksi jäljellä, toiminta on ollut katkolla nyt muutaman kuukauden. Kuitenkin nyt yhdessä Noran kanssa päätettiin, että voitaisiin vielä yrittää jatkaa, jos mukaan tulisi lisää porukkaa. 

Etsimme siis noin 12-17- vuotiaita, innokkaita lifestylebloggaajia (blogin aihe voi olla myös joku muu, jos lifestyle-tyyppisiä postauksia on edes vähän) mukaan blogitiimiin!

Blogitiimissä me siis lähinnä jaetaan toisillemme erilaisia neuvoja blogiin yms. liittyen, autetaan ja tuetaan, tietysti luetaan ja kommentoidaan toistemme postauksia, ja meillä on ollut tapana noin kerran kuukaudessa julkaista yhdessä suunniteltu postaus, johon kaikki saavat vaikuttaa, ja josta kaikki sitten lopulta julkaisevat blogiinsa "oman versionsa". Esimerkiksi joulun alla julkaisimme muistaakseni joulu-aiheisen kysymyspostauksen. Tietenkin jatkossa kun uusia jäseniä tulee mukaan kuvioihin, voidaan muuttaa toimintaa jäsenten mieltymysten mukaan.  

Mikäli täytät kyseiset "kriteerit", ota rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi ja blogistasi enemmän!

- instagram directissä @momentofbeautyblogi
- sähköpostilla momentofbeautyblogi@outlook.com
- blogin kommenteissa (en julkaise)

💙

20.5.2017

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ SNÄPISSÄ?

Varmaan suurimmalla osalla meistä on snapchat-sovellus älypuhelimessamme, tai jossain muussa laitteessa. Sen toimintaperiaate on siis varmaan suurimmalle osalle tuttu. Tässä postauksessa ajattelin avata sanaisen arkkuni, purkaa tunteitani ja mieltäni ja kertoa teille, arvoisat lukijani, mitkä asiat mua ihastuttaa ja vihastuttaa snäpissä. Voitte kertoa alhaalla kommenteissa, oletteko samaa vai ihan vastakkaista mieltä kuin minä, ja tietenkin jos teillä on mielessä jotain, mitä en vielä sanonut. 

TARKOITUKSENANI EI OLE HAUKKUA KETÄÄN, TOIVON ETTEI KUKAAN VEDÄ HERNEITÄ NENÄÄNSÄ. :)

  1. GM / GN - päivitykset. Siis ei hyvää päivää. Joo, ei ole mitään pahaa toivottaa hyvää yötä tai huomenta, ei siinä mitään. Kuitenkin jos se toistuu joka aamu ja joka ilta, alkaa se ärsyttää. Etenkin nää "GN jo valmiiks" snäpit on jotain, mikä saa mun veren kiehumaan. Ja noi lyhenteet.. onko vaikeaa kirjottaa "hyvää yötä" tai jotain muuta vastaavaa, miksi sinne pitää tunkea se GN? Niinku miksi? Onko nykyihmiset niin passiivisia, ettei jaksa kirjoittaa? 
  2. SUUN PEITTÄMINEN KÄDELLÄ KUVISSA. Tää pätee siis muuallakin kuin snäpissä, mutta oikeasti. Ihmiset, kertokaa, miksi teette tätä? Minkä takia se suu pitää aina peittää? Luuletteko te, että se näyttää coolilta? Ei se mun silmään ainakaan näytä. Sulla on varmasti tosi kivat kädet, ei siinä, mutta miksi se pitää laittaa aina suun eteen? 
  3. KUVIEN JATKUVA JA RUNSAS SUTTAAMINEN. Se on mun mielestä ihan ok, jos joskus suttaat jostain kuvasta pois esim. jonkun tuntemattoman naaman, ettei se joudu vahingossa sun snäppiin kymmenien ihmisten näytöille, mutta sitä en tajua, että miksi niistä kuvista pitää itseään sutata? Nojoo, jos nyt joku ihan oikeasti järkyttävä ilme on päällä, niin ok, mutta jos oot ihan normaalisti kuvassa, miksi? Ja jos se kuva on niin hirveä tai näytät ihan kanan takapuolelta, miksi sitten ylipäätään lisäät sen kuvan? 
  4. SE ON STORY, EI MYSTORY. Tää on yksi eniten ärsyttävä juttu, mikä tulee snäpistä yhtäkkiä mieleen. Yrittäkää nyt ymmärtää, se ei ole mystory, vaan story. Jokaisella itsellään on se _MY_STORY, eli MINUN TARINANI. Joten et voi siis puhua sun kaverin mystorysta. Tai voit, mutta se kuulostaa vaan ihan tyhmältä. 
  5. SNÄPPI SYÖ AKKUA VALONNOPEUDELLA. Tää on ihan painajainen, jos sulla on valmiiksi akku vähissä ja sitten vahingossa eksyt snäppiin. Minuutti, niin akku loppuu. Muutenkin ihan järkyttävää. Otat puhelimen laturista, 100%. Oot 10-15 minuuttia snäpissä, on mennyt ainakin 20% lähes aina. Miksi, oi miksi?
  6. STRIIKINMETSÄSTÄJÄT. Onhan se hienoa, kun yhä useamman nimen perässä lukee mahdollisimman iso numero. Näin monta päivää te ootte snäppäilleet, hienoa! Sitä mä en kuitenkaan ymmärrä, että ihmiset metsästää niitä striikkejä kaikkialta, ja aloittaa snäppäilemään toisilleen vaan sen striikin takia. Ehkä se sitten on hienoa ja coolia omistaa niin ja niin paljon striikkejä, jeg vet ikke. 

Toivottavasti teille ei tän postauksen takia tullut ihan hirveää kuvaa musta :D yleensä en edes näin julkisesti pura mun ärsytystä näin, mutta nyt oli vaan pakko. En siis oikeasti ole mikään tosikko, vaikka äskeinen teksti ehkä antaa ymmärtää niin. Oon myös itse ihan äärimmäisen epäaktiivinen snäppääjä, käytän snäppiä ehkä muutaman kerran viikossa, ehkä kerran viikossa päivitän mystorya. Ehkä sekin voi olla jonkun mielestä ärsyttävä piirre, mene ja tiedä. Mutta siis kuten alussa sanoin, kaikkea ei pidä ottaa tunteisiin. Olen itsekin syyllistynyt huomattavan moneen äskeisistä, joten ei huolta, kukaan meistä ei ole täydellinen!


 

17.5.2017

6 KEINOA LIEVITTÄÄ STRESSIÄ

Te jotka ette mua tunne, ette tätä ehkä tiedä, ellette blogin ja postausten pohjalta oo tehneet jotain hypoteeseja. Mutta siis - mä oon ehkä maailman pahin stressaaja. Tuntuu, että ihan koko ajan on joku juttu meneillään, jota stressaan. Kun se on hoidettu alta pois, niin kappas, sitten onkin jo toinen juttu hoidettavana. Ei kiva. Oon kuitenkin tässä varsinkin lukioaikoina, kun tätä stressiä on ollut oikeastaan koko ajan enemmän tai vähemmän, oppinut ja löytänyt erilaisia keinoja, joilla pystyn lievittämään stressiä ja ahdistusta, ja nää toimii ainakin mulla. 

HYVÄ MUSIIKKI

Musiikki on mulle muutenkin tosi tärkeää, mutta sen merkitys korostuu etenkin stressaantuneena. Se antaa muuta ajateltavaa, vie ajatukset hetkeksi pois siitä stressaavasta asiasta, ja mulla ainakin kroppa reagoi aina musiikkiin, mun on pakko alkaa heilua musiikin tahtiin tai laulaa mukana, joten ainakin vähäksi aikaa se stressi unohtuu. 

LENKKEILY

En oo koskaan ollut erityisen urheilullinen, enkä edellenkään tykkää koululiikunnasta. Silti nyt viime aikoina oon tajunnut ja löytänyt sen hyvän olon tunteen, joka aiheutuu liikunnasta. Se on tosi hyvä stressinlievittäjä! Vaikka mulla onkin aika huono kunto enkä jaksa juosta pitkää matkaa, jo ihan lyhyestäkin juoksumatkasta tai reippaammasta kävelylenkistä tulee hyvä olo. Se fiilis voittaa aina sen sohvalle jäämisen.


NUKKUMINEN

Tää on varmaan ihan päivänselvä asia, mutta uni ja nukkuminen on ainakin itselläni ratkaisu lähes kaikkeen. Väsyneenä mikään ei onnistu, koko maailma ja kaikki mahdolliset asiat on huonosti ja kaikki potkii päähän, tuntuu että henki lähtee eikä koeviikosta voi selvitä hengissä, mutta kun nukkuu hyvät yöunet, aamulla ne ajatukset on jo tipotiessään. 


NAURAMINEN, SOME JA MUUT HAUSKAT JUTUT

Jos on tosi ahdistunut olo, tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kaikki on menetetty, katson hauskoja videoita youtubesta, katson snäppejä, olen somessa ja muuta vastaavaa. Nauru pidentää ikää, ja samalla poistaa myös stressiä. Ehkä maailman tehokkain keino!


ASIOIDEN VALMISTELU JA AIKATAULUTTAMINEN

Kaikkien asioiden hyväksi ei aina voi tehdä mitään, mutta jos kyseessä on vaikka joku esitelmä, koeviikko tai muu vastaava, kannattaa valmistautua hyvin. Stressi on paremmin hallinnassa, kun tietää, että hommat on myös hallinnassa eikä huomaa edellisenä iltana, että puolet tehtävistä tai hommista puuttuu. Kannattaa myös hoitaa yksi homma kerrallaan, eikä montaa yhtä aikaa, silloin ei tunnetusti tule oikein mitään. Järkevää on myös suunnitella, mitä tekee milloinkin, että pysyy itse kärryillä eikä mitään unohdu. Silloin hommat tulee myös paremmin hoidettua. 

ASENNE

Paras ja tärkein keino omalla kohdallani on asenne. Se auttaa mua joka kerta eniten, kun ajattelen, että tästä kyllä selvitään. Mä oon selvinnyt ennenkin, joten selviän nytkin. Ja niin vaan oon joka kerta selvinnyt. Vaikka on välillä tuntunut siltä, että kuolema tulee enkä pysty pitämään sitä esitelmää, menemään luokan eteen, näyttelemään enkun tunnilla tai hyppäämään hevosen kanssa isolta tuntuvaa estettä. Välillä on mennyt monetkin yöunet, on tullut itkettyä ja vaivuttua epätoivoon, mutta silti aina olen kaikesta mennyt yli ja selvinnyt. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen, että pystyy.



11.5.2017

MITÄ OLEN OPPINUT LUKIOSSA?

Nyt, kun ensimmäinen vuoteni lukiossa alkaa olla taputeltu, ajattelin, että voisin tällä kertaa vähän puhua siitä, mitä opin tänä ensimmäisenä lukiovuonna. Lukiossa on tullut opittua tosi paljon kaikenlaista, mutta kerron muutamia pääjuttuja mitä erityisesti on jäänyt mieleen, ja mitkä on ehkä tulleet yllätyksenä itsellekin. 

Ensin avaan vähän taustoja. Lukioni on siis tosi pieni lukio täällä Itä-Suomessa (en halua sen tarkemmin kertoa koulun nimeä tai paikkaa, koska asun siis aika pienessä paikassa, enkä halua, että kenenkään yksityisyys kärsii), koulussamme on ehkä noin 100 oppilasta ja suurin osa on tullut lukioon samalta paikkakunnalta ja samalta yläasteelta, joten ihmiset ovat ainakin kasvoilta ja nimeltä lähes kaikki tuttuja. 




Seuraavaksi ajattelin kertoa vähän juttuja, mitä olen tämän vuoden aikana oppinut lukiosta. Osa asioista on tullut opittua myös kantapään kautta.. :D
  • Hyvät yöunet on kaiken a ja o. Sen kyllä koulussa yleensä huomaa, jos on tullut nukuttua huonosti/liian vähän.
  • Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos jätät jossain aineessa tarpeeksi monta tehtävää tekemättä tai puuttuu muita suorituksia, numeroa ei niin vaan saakaan, ja joudut ne tehtävät kuitenkin jossain vaiheessa tekemään. Itsellä kävi näin 3 aineen kohdalla, ja kun vasta tällä viikolla sain k-merkinnät hoidettua pois, tajusin, että voisi jatkossa vähän enemmän panostaa.. 
  • Läksyt kannattaa oikeasti tehdä. Vaikka useimmissa aineissa opettajat ei enää tarkista läksyjä tai katso onko ne tehty, niiden tekemisestä on hyötyä. Ja jos niitä ei tee, asiat ei jää ei sitten kyllä yhtään mieleen. 
  • Asenne ratkaisee tosi paljon lukiossa. Jos koko ajan on naama norsunvitulla ja "ei vois vähempää kiinnostaa, en varmaan tee tätä, en varmaan oo tuon pari, en varmaan lue tota kirjaa, ei oo motia"-asenteella, sitten varmasti on vaikeaa. Kaikki vaan ei voi elämässä aina olla kivaa. Ei muakaan suoraan sanottuna erityisemmin kiinnosta tällä hetkellä näytellä jotain Minna Canthin Papin perhe-näytelmää äidinkielessä ja tehdä historiassa ryhmätyötä Saksasta ryhmässä, jossa oon ainut tyttö, mutta kaikkeen ei aina kysytä mielipidettä. Surullista, mutta totta. 
  • Ihmiset ei aina ole sellaisia, kun on kuvitellut. Oon tämän vuoden aíkana tosi monesti yllättynyt siitä, miten niin moni mun mielestä aiemmin ylimielinen, ärsyttävän oloinen tai muuten vaan epämiellyttävä ihminen onkin ollut ihan erilainen ja jopa tosi mukavan oloinen, kun ollaan vaikka tehty parityötä. 
  • Kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota sun ulkonäköön niin paljon, kuin sä itse. Ei ketään oikeasti kiinnosta, onko sun hiukset auki, ponnarilla vai nutturalla. Eikä sekään, onko sulla jalassa niken vai adidaksen kengät. 
  • Kokeet on paljon vaikeampia kuin peruskoulussa. Lukiossa pitää kirjoittaa pitkiä esseitä, ylä- ja ala-asteella kysyttiin yksittäisiä asioita. Lukiossa enää ei oo väliä, muistatko yhden yksittäisen asian, vaan sun pitää ymmärtää ne asiat, soveltaa ja hahmottaa kokonaisuuksia. Itse oon tosi huono lukemaan kokeisiin, joten numerotkaan ei oo kovin pilviä hiponeet..
  • Numeroiden eteen pitää tehdä töitä. Tuntuu ehkä oudolta, mutta viime vuonna ysiluokalla mä en tehnyt oikeastaan mitään, ja sain ruotsista ysin ja terveystiedosta kympin. No, lukiossa oli jo aikamoisen työn takana, että sain fysiikasta seiskan. 
  • Opiskelu kuluttaa paljon energiaa, ja koulun jälkeen on usein ihan järkyttävä nälkä. Varsinkin jos on koulua 15.35 asti, siinä ehtii olla jo aika monta tuntia ruokailusta, joten koulun jälkeen ei kyllä ainakaan meikäläisellä oo usein mielessä muuta kuin ruoka. 
  • Lukiossa arvosanat ja keskiarvo laskee. Ei välttämättä kaikilla, mutta itselläni ainakin. En oo ikinä saanut seiskaa huonompaa todistukseen peruskoulussa, lukiossa mulla on ollut paljon seiskoja, muutama kutonen ja yksi nelonenkin, mutta so what. Ei sen puoleen, kyllä mulla on osa numeroista noussutkin ihan reippaasti. Mun keskiarvo oli ysin keväällä 8,7, nyt 7.56. Lukiossa arvosanoihin vaaditaan enemmän, eli esim. niillä pisteillä, millä olisit saanut yläasteella 8 matikasta, saat lukiossa ehkä 6 (riippuu tietysti aineesta, en takaa olevani oikeasssa :D). 
  • Lukiossa ollessa oppii iloitsemaan pienistä asioista. Viikon kohokohta saattaa olla se, että koulu alkaa 8 sijaan 9.25, ei tuu läksyjä kuin kahdesta aineesta, koulussa on ruokana makaronilaatikkoa tai se, että saat kokeesta kasin. Tosi pieniä asioita, mutta niistä tulee hyvä mieli.
  • Myöhästely on oikeasti ärsyttävää. Ei mulla muuta. Vaikka itse oon ollut koko ikäni aikamoinen myöhästelijä (tosin nyt lukiossa en enää juurikaan), se on silti ihan hemmetin ärsyttävää, jos sama tyyppi on joka aamu myöhässä ja klo 8.02 koputtamassa luokan oveen. Ei.
  • Viikonloput ja lomat menee ihan liian nopeasti. On ne aina ennenkin tuntunut lyhyiltä, mutta varsinkin nyt lukiossa ollessa tuntuu, että se on yksi silmänräpäys ja niin se maanantai taas koputtelee nurkan takana.
  • Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Me kaikki ollaan vaan ihmisiä, kaikki yhtä erehtyväisiä. Kaikille sattuu vahinkoja, eikä siitä kannata yöuniaan menettää, jos unohtaa kesken esitelmän mitä piti sanoa, tai jos ei saa yhdestä matikan kurssista ysiä tai kymppiä. Life goes on.





          


8.5.2017

MY FAVOURITE QUOTES

Heissan! Tänään luvassa vähän erilainen postaus kuin aiemmin, nimittäin tänään aion esitellä mun lemppariquotet/miksi niitä nyt jokainen kutsuukin. En tiiä onko kukaan aiemmin tehnyt tämän tyyppisiä, on varmasti, mutta itselle ei ole tullut vastaan. Hyvä siinäkin suhteessa, ettei tule koko ajan vaan samanlaista tasapaksua pikselimössöä ja kilometrin pituisia tekstejä perunoiden kuorimisesta. 

Alempana olevat kuvat eivät ole minun, suurin osa on Pinterestistä ja joku taisi olla jostain muualta. 

Mulla ei oo mitään erityistä syytä, miksi tykkään näistä, näissä on vaan tosi paljon asennetta ja sellasta itsevarmuutta, mitä mäkin haluaisin. Kertokaa, mistä sitä saa! Paljonko maksaa, mitä kokoja on myynnissä? Onko palautusoikeutta? Ei kun joo, eihän sitä voi ostaa. Sitä joko on ihmisellä tai ei. Vai onko näin?


Mä oon elämässäni tottunut pettymyksiin ja siihen, että aina ei mene niinkuin oli suunnitellut. Silti oon pikkuhiljaa tässä ajan mittaan alkanut tajuamaan, että ehkä sittenkin kaikessa, myös niissä ikävältäkin tuntuneissa jutuissa on jotain hyvääkin. Vaikka joutuisi koulussa tekemään pari- tai ryhmätöitä randomien tyyppien kanssa, tai vaikka skootterin avaimet häviäisivät koulupäivän aikana (niinkuin mulle kävi tänään..)

Kuvahaun tulos haulle quotes


Vielä yksi neuvo tähän loppuun kaikille teille, tai oikeastaan meille:

ÄLÄ OTA ELÄMÄÄ LIIAN VAKAVASTI.
















6.5.2017

KEVÄISIÄ KUVIA















Hyvää toukokuun alkua kaikille! Tämä viikonloppu menee mulla aika lailla sukulaisten kanssa ja pikkuveljen rippijuhlia viettäessä, ja koska mulla on tosi paljon tekemistä nyt, tää postaus jää vähän tyngäksi. Ensi viikolla kuitenkin on tulossa lisää juttua tännekin. Pysy siis messissä!