PALUU ARKEEN

postauksen kuvat pixabay.com

Moikka! Nyt olisi taas kerran kesälomat lusittu ja koulun penkille palattu. Tänä vuonna kouluun palaaminen, aikaisin herääminen ja kirjojen avaaminen pitkän (?) loman jälkeen ei tuntunut oikeastaan ollenkaan pahalta, itse asiassa ei yhtään miltään. Viime vuonna mulle tuli jo kuukautta aiemmin sellainen "jee, kohta alkaa koulut!!!!" -fiilis, mutta tänä vuonna ei ole vieläkään tullut sitä. Ei vaan tunnu siltä, että loma olisi ohi. Kyllä mä olen sen sisäistänyt, että on taas opiskeltava seuraavat 10 kuukautta pää, kädet ja perse hiessä, ja että tänä vuonna on tulossa koulunkin osalta paljon uusia ja jänniä juttuja, mutta en oo vieläkään kokonaan siirtynyt loma-moodista koulu-moodiin. Toivottavasti se karvas totuus ei sitten lävähdä myöhemmin vasten kasvoja...

Huomasin pari päivää sitten, että heinäkuun aikana olin niinkin "aktiivinen" täällä blogin puolella, ettei tullut yhtäkään postausta. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä, kun tässä on paljon muitakin asioita. En myöskään enää ikinä halua elämääni sitä stressihelvettiä, missä taistelin viime vuonna juurikin näihin aikoihin. Olin melko lähellä loppuun palamista, juuri lukion alettua. Yritin liikaa, stressasin kaikesta, edessä häämöttävät esitelmät ja muut työt vaativat paljon henkistä ponnistelua, veivät yöunet, itkin itseni uneen joka ilta ja mietin joka päivä, että en kestä, haluan lopettaa, olen heikko ja en selviä tästä. No, lopulta selvisin kaikista vaadittavista asioista ja opin, miten jatkossa en joudu kyseisenlaisiin tilanteisiin. 

Heinäkuussa tapahtui aika lailla kaikkea. Näin kotipaikkakunnallani eräässä tapahtumassa Evelinan ja Elias Kaskisen, olin pariin otteeseen mökillä, kävin perheeni kanssa Pohjanmaalla sukulaisia moikkamassa ja myös yhdessä suku"miitissä" siellä, jakelin mainoksia ja löhöilin vaan kotona. Päätin myös hiukan repäistä, vaihdoin nimittäin hiustenvärini kirkkaanpunaiseksi. Tää väri mitä mä oon käyttänyt on siitä hyvä, että tää haalistuu pesussa, ja ekan kerran kun tätä käytin, tää kesti mulla noin kuukauden. Latvat kun mulla on tummemmat, niissä väri kesti vaan 2-3 viikkoa, kun taas juurissa ja "ylempänä" missä mulla on jo juurikasvua, eli täysin vaaleaa hiusta, oli vieläkin vähän vaaleanpunaista hiusta, kun värjäsin yli kuukauden jälkeen.

Mulla alkoi nyt siis lukion toinen vuosi, eli luvassa on ainakin vanhojentanssit, kevätjuhlan järjestäminen, mahdollisesti ekat kirjoitukset sekä tietenkin opiskelua, verta, hikeä ja kyyneleitä. Jännää kuitenkin, että jo ensi keväänä mä olen käynyt yli puolet lukiosta, ja vaan vuoden päästä siitä saan (toivottavasti) lakin päähän. Näin se aika menee! Aiemmin mulla ei ollut mitään hajua, mikä musta tulee sitten "isona", mutta nyt mulla on jo onneksi pieni aavistus. Kerron siitä lisää myöhemmin. Ennemmin mä haluan (ja pitäisi) elää tässä hetkessä, eikä niinkään haikailla sinne tulevaisuuteen tai miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin viime vuonna, eilen tai puoli tuntia sitten. 

Ei muuten ole enää kauaa siihenkään, kun lähdemme perheen kanssa Turkkiin! Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta tai oikeastaan siitä asti, kun jouduimme lähtemään sieltä pois. Tuo "jouduimme" sana kuulostaa kyllä tyhmältä, koska ei me mitenkään "jouduttu" sieltä häipymään, vaan se vaan oli se päivä, kun lento lähti takaisin Suomeen ja kouluun ja kotiin paluu oli edessä. Kuulostipa sekavalta :D olemme Turkissa siis 17.- 24.9, tarkoituksena on jälleen kerran ottaa sieltä ahkerasti kuvia ja videoita, että on sitten muistoja ja myös materiaalia lisätä tänne blogiin :)

Tämä postaus taitaa olla nyt tässä. Vaikka koko postaus käytännössä koski sitä mitä mulle kuuluu, miten on mennyt ja mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä, ajattelin tehdä ihan perusteellisen LIFE UPDATE- postauksen lähiaikoina. Tarkoitukseni ei siis ole kirjoittaa puolen kilometrin mittaista tekstiä tai jaaritella 500 sanan verran siitä, miten mulla on mennyt koulussa, vaan käydä laidasta laitaan läpi kaikki tärkeimmät asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. En osaa sanoa, milloin sen julkaisen ENKÄ SITÄ miten aktiivinen blogin puolella tulen olemaan, mutta yritän parhaani. Kannattaa muistaa, että minäkin olen vain ihminen, ja minulla on blogin ulkopuolella oma elämä, josta suurin osa teistä ei tiedä yhtään mitään, korkeintaan pintaraapaisun.

Kiitos kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Te mahdollistatte mulle sen, mistä nautin, eli bloggaamisen. Arvostan teitä!