29.1.2017

KIUSAAMISEN VAIKUTUKSET | sunnuntain syvälliset

Hellou. Tänään ajattelin puhua vähän vakavammasta asiasta, nimittäin koulu- ja kaiken muunkinlaisesta kiusaamisesta. Tein joskus viime maaliskuussa postauksen Kiusaaminen jättää arvet, jos et ole vielä lukenut sitä. tee se ennen kuin luet tämän postauksen. Tänään itseasiassa en puhu enää itse kiusaamisesta, vaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa mun elämään nykyään ja miten vaikutukset ilmenevät. 

En ole hirveästi puhunut täällä kiusaamisestani, koska olen monet asiat jo unohtanut tai jos en, ainakin haluaisin unohtaa. Kiusaamisesta ja sen haitoista ei kuitenkaan koskaan voi puhua liikaa. Liian monen ihmisen itsetunto, peruskouluaika tai pahimmillaan koko elämä on saanut kärsiä kiusaamisen takia, ja usein ihmisillä saattaa olla ennakkoluuloja kiusattuja kohtaan. Itse voin myös sanoa, että kiusaaminen on vaikuttanut koko mun elämään ja tulee aina vaikuttamaan, vaikka kuinka sen haluaisin unohtaa tai aloittaa puhtaalta pöydältä. 


SOSIAALISET TILANTEET

Ihmisille soittaminen, asioiden kysyminen, puhuminen luokan tai isomman porukan edessä, omien mielipiteiden esille tuominen. Mulle on tosi vaikeita kaikki kyseiset tilanteet, vaikka ikää onkin jo 17 vuotta. Kuitenkin harjoitus tekee mestarin, kerta kerralta rohkeutta tulee lisää ja joka kerta jännittää vähemmän. Vaikka sun itsetunto on joskus poljettu maan tasalle, eikä se koskaan enää ole samanlainen kuin ennen, joskus helpottaa. Jotkut asiat on vaan tehtävä, ja siinä kun niitä tekee, itseluottamus kasvaa ihan huomaamatta. 

KOULU

Koulu oikeastaan kokonaan on sellainen asia, mihin kiusaaminen on vaikuttanut ja vaikuttaa. Kaikkeen olemiseen siellä. Ryhmätyöt, paritehtävät (ellei jonkun ennestään tutun ihmisen kanssa), luokassa oleminen, välitunnit, ruokatunnit. Mulla ei ole koulussa oikeastaan kuin yksi kaveri, mutta hänkin on usein muussa seurassa. En väitä, että mut jätettäisiin yksin, enkä saisi mennä mukaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaan on todella hankalaa ja pelottavaakin, koska ikinä ei tiedä, hyväksytäänkö sut sellaisena kuin olet, vai tuleeko kuraa niskaan. Ryhmätöissä ja luokassa olen yleensä se kaikkein hiljaisin etupenkin tyttö, joka istuu etupenkissä vain siksi, ettei näkisi muiden naamoja, ja vaan on. Ei sano mitään, ei ole mitään mieltä, on vaan. Tunnilla viittaaminen on asia, jota ei vaan tapahdu, vaikka asiat osaisinkin paremmin kuin muut, koska epäonnistumisen pelko vaan on liian suuri. Tunnilla asiat menee ohi, enkä uskalla olla äänessä ja kysyä, miten tää tehtiin, jos luokassa on muita. Varmasti kuulostaa ihan tyhmältä ja hölmöltä, sitä se onkin, mutta totta. 

EPÄVARMUUS / ULKONÄKÖ

Valokuvissa oleminen, oman kehon hyväksyminen, oman puheen äänittäminen, videoilla oleminen, pukeutuminen. Tätä ei voi ymmärtää ne, joita ei ole kiusattu ulkonäöstä ja omasta kehosta. Se tuntuu ihan suunnattoman pahalta, kun jatkuvasti haukutaan läskiksi ja rumaksi. Lopulta sen alkaa itsekin uskoa. Vaikka mä en kuitenkaan ikinä oo ollut niin isokokoinen, että se olisi vaikuttanut mun terveyteen tai elämiseen... voi kuulkaa, jos johonkin se kiusaaminen vaikutti, niin mun itsetuntoon ja kehonkuvaan. 

Edelleen päivittäin mä mietin peilin edessä, olenko mä liian lihava, näytänkö mä liian isolta, paljonko mun pitäisi painaa, miltä näytän muiden silmissä, erotunko joukosta, oonko mä hyvä näin? Tässä myös syy sille, miksi blogissa ei ole paljoakaan kuvia musta itsestä, ainakaan kokovartalokuvia. Mä oon edelleen niin epävarma mun kehosta, että en vaan pysty oikeastaan edes ottamaan itsestäni kuvia, missä näyn kokonaan. Saati sitten julkaisemaan niitä jossain, missä kuka tahansa voi tulla laukomaan, että "v*ttu oot läski" "kannattaisko laihduttaa?" "pidätkö oikeasti ittees kauniina?". 


SEURUSTELUSUHTEET

Epävarmuus saattaa myös olla yksi syy siihen, miksi ainakin yksi aikaisemmista seurustelusuhteistani päättyi: ei se, että olisin "liian läski tai ruma" vaan se, että en oo itse sujut itseni kanssa. On todella työlästä olla suhteessa, jos ei ole varma, kelpaako toiselle sellaisena kuin on. Ja asiahan oli niin, että kelpasin. Mutta itse en vaan uskonut sitä. Kun poikaystäväni kehui mua kauniiksi, sanoi että näytän nätiltä ja että oon täydellinen just sellaisena kuin olen, mä en uskonut sitä. Itkin iltaisin, kun en ollut omasta mielestäni riittävän hyvä ja näyttänyt mallilta. Kuitenkin sain aina sen saman vastauksen: sä kelpaat just sellasena kun oot. Oikeasti, ennen kuin sä voit rakastaa ketään toista, sun pitää rakastaa itseäs. En tarkoita, että pitää olla narsisti tai ylimielinen. Totuus vaan on se, että jos toinen osapuoli ei hyväksy itseään, suhteesta ei tule mitään. Ei kenenkään itsetunto tai elämä voi olla toisesta ihmisestä kiinni. Et sä voi seurustella vain sen takia, että sitten sulla olisi vihdoin kaikki hyvin, hyvä itsetunto, välittäisit itsestäsi. Niin mä itse kuvittelin ja bingo, pieleen meni. En tiedä sitten miksi tää kyseinen tyyppi sitten lopulta otti ja lähti, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna hyvä niin. MIKSI NÄÄ MUN SYVÄLLISET SELITYKSET AJAUTUU AINA TÄNNE PARISUHDE-OSASTOLLE? Ehkä siksi, koska nää asiat on mulle liian tärkeitä ja näissä olen varsinkin huomannut mun epävarmuuden ja herkkyyden. 


Kuitenkin kiusaaminen on myös kasvattanut mua ihmisenä. On asioita, joissa oon parempi kuin muut, esimerkiksi laulaminen. Osaan olla ylpeä siitä, ilman että mun tarvitsee tuntea syyllisyyttä. Musta on tullut vahva ihminen ja oon oppinut taistelemaan. Vaikka oonkin epävarma mun ulkonäöstä ja asian myöntäminen tuntuu tyhmältä, tiedän, että olen kaunis ja ainutlaatuinen. Sä oot myös kaunis, just sä, joka tätä postausta luet. Tää postaus näyttää vähän sekavalta näin jälkikäteen enkä tiedä, ymmärsittekö te mitään mitä halusin sanoa, mutta ihan sama! :D  Kaikissa meissä on omat hyvät ja ne huonotkin puolemme, mutta silti me kaikki ollaan just hyviä tällaisina. Pidetään huolta toisistamme eikä kiusata!






3 kommenttia:

  1. Tosi ihana ja hyvin tehty postaus, ja muutenkin blogisi kokonaisuus on mennyt hyvään suuntaan! Ja sellainen vinkki, että itsevarmuus kasvaa, kun yrität ajatella pikkuhiljaa esim. että jes, onnistuin tässä tilanteessa nolaamatta itseäni tai vaikka ajattelemalla ennen jännittävää tilannetta että "ei siihen voi kuolla!". Ei ehkä toimi heti mutta kasvattaa itseluottamusta pikkuhiljaa <3
    Toivoo Olga
    toverit.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Oi tosi hyvä postaus! Uskon kuinka vaikeeta jotkut tilanteet on, mutta loppujen lopuksi ei se oo niin kamalaa, uskon että kaikesta selvii ja sä pääset jossain kohtaa siihen tilanteeseen, että voit olla hirveän ylpeä itsestäs ja olla ajattelematta muiden mielipiteitä! Oot upea tyttö ❤

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä postaus! Tiia ja Olga ovatkin jo maininneet tärkeitä asiaoita. Kyllä kaikesta pääsee yli kunhan uskoo itseensä. Vaikeaa se on mutta pitää yrittää parhaansa.

    Vinuski.blogspot.com

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita, mutta mieti kaksi kertaa, haluaisitko itse saada samanlaista palautetta. Huomioithan myös sen, että kommentit näkyvät vasta hyväksynnän jälkeen.